sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Tarinointia iltateen ääreltä

Viimeisiä päiviä viedään vuodesta 2012 ja väkisinkin tulee pohdittua kulunutta vuotta. 
Tästä vuodesta highlighteina jäävät mieleen kosinta, häiden suunnittelu, uuden kodin hankinta ja remontointi sekä NYCin matka. Paljon isoja asioita on siis tapahtunut yhden naisen elämässä ja tämä vuosi jää muistoihin erittäin positiivissa mielessä. 


Koska maailmanloppua ei nyt sitten vielä tullutkaan, ovat katseet tiukasti myös jo tulevassa vuodessa. Tuolloin jatketaan osittain samoilla touhuilla, kun hääjärjestelyt etenevät ja niihin käytetty aika tulee lisääntymään. Se tulee varmasti näyttelemään varsin suurta osaa elämässäni ensi vuonna ja näkymään siten myös täällä blogin puolella. 

Pääsääntöisesti olen siis tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, mutta huomaan kuitenkin laistaneeni yhdestä tärkeästä asiasta etenkin jälkimmäisen vuosipuoliskon aikana. Nimittäin omasta itsestä huolehtiminen on jäänyt aivan liian vähäiseksi. Kun vielä viime talvena olin ahkera jumppaaja, on tämän syksyn kuntosalikäynnit laskettavissa omilla sormillani. Muutenkin kaikki kehon huolto on jäänyt. Olen kankea puupökkelö, siis kankeampi kuin yleensä, ja hartiat ovat jatkuvasti jumissa. Olen oikeastaan koko päivän murjottanut, koska oloni on ollut niin kurja juurikin näiden asioiden vuoksi. Näin joulun aikaan se kaikki vielä korostuu, kun olen "maistellut" muutaman konvehdin ja nyt siitä ilkkuvat punaiset pisteet leukassa. Aion siis tehdä julkisen uuden vuoden lupauksen ja keskittyä enemmän omasta kehosta ja mielestä huolehtimiseen. Isolla H:lla.  

Odotan jo kovasti töiden alkamista. Vaikka tämä loma onkin kokonaiskestoltaan vain noin puolitoista viikkoa, alan olemaan jo ihan kypsä tähän lorvimiseen. Haluaisin takaisin normaalien arkirutiinien pariin. Ensi viikolla saamani pitää ja pääsen taas käynnistelemään työkonetta ja vaihtamaan kuulumisia työkavereiden kanssa. Sitä ennen  meillä on täällä kuitenkin juhlat juhlittavana, kun otamme meillä ystävien kesken vastaan uutta vuotta. Vieraita on tulossa vajaat 20. Minulla on ollut tänään yllä mainituista syistä juhlatunnelma hävöksissä, mutta onneksi sitä tarvitaankin vasta huomenna. Toivottavasti saan siis ammennettua sitä yön aikana. 

Ai joo, iltatee hörppästiin tänään uusista joululahjaksi saaduista Iittalan Taika mukeista. Kiitoksia vaan kummitädille lahjasta, hyvin maistui tee näistä kupposista. 


lauantai 29. joulukuuta 2012

Ihana kamala tekniikka

Meillä on uusi nopeampi nettiyhteys. Saatiin se tänään toimimaan, kun tarpeeksi pitkän ja ruman kirosanalitannian jälkeen ehdotin soittoa Soneran tädille, joka ystävällisesti teki puhelimen toisessa päässä omia taikojaan ja aktivoi...noh, joitain juttuja. Ja johan alkoi yhteys pelittämään.

Siirryttiin siis 3G:stä 4G-aikaan ja ai että kun nyt selain päivittyy niin, että tällainen kärsimätön perussurffaaja pysyy tyytyväisenä. Meidän vanha nettiyhteys taisi olla muutenkin jotenkin viallinen. Pätki yhteyttä jatkuvasti ja oli muutenkin todella hidas. Mutta nyt ollaan meidänkin perheen internetyhteysasioissa siirrytty 2010-luvulle.  

Yksi iso miinus uuden yhteyden mukana kuitenkin tuli. Nimittäin tuo CPE-laite (kyllä, opasvihkosesta tarkistin, että tuota kapinetta kutsutaan sillä nimellä). Mitä ihmettä tapahtui muotoilulle ja sille, että tehokkaampi tekniikka saadaan aina vaan pienempään pakettiin? Tapahtui näköjään muutama askel taaksepäin...


Varmasti arvaattekin, että tuo kuvan isompi mötikkä on meidän uusi CPE ja tuo matkapuhelimen näköinen aparaatti on se vanha. Kyllä me aika hyvät naurut eilen saatiin, kun tutkittiin postista noudetun paketin sisältöä ja mies kertoi, että tähän jo ennestään julmetun kokoiseen masiinaan pitää laittaa vielä nämä kaksi antennia. Ei hyvää päivää, minne asti tuo laite mahtaakaan niitä yhteyksiä ottaa? 

Tuossa tuo jäljitin nyt sitten vilkkuu ja tuijottaa minua takaisin pöydän reunalta. Olisin voinut kokeilla, jospa laite olisi toiminut normaalisti tuolta liinavaatekaapista käsin. Harmi vaan, kun ei tullut remontin  yhteydessä lisättyä pistorasiaa kaappiin. Jos tuolle ei parempaa paikkaa löydy, jätän sen tähän paraatipaikalle sisustuselementiksi ja tuunaan pinkit rusetit sen "korvien" ympärille. :)

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kotona taas

Joulun pyhät hurahtivat vauhdilla ja Tapaninpäivänä palasimme kotiin. Joulu sujui hyvin ja varsin kilttikin olin lahjoista päätellen ollut. Jopa minun "vaatimatonta" kirjettä Joulupukille oli näemmä luettu. Joulun viettoa varjosti ainoastaan pirullinen Norovirus, joka iski ystävien ja kavereiden keskuuteen. Itse olen kyseiseltä pöpöltä säästynyt (koputtaa puuta), mutta perinteiset Tapsan tanssit, jotka lapsuuden kotipaikkakunnallani tanssitaan muuten jo joulupäivänä, jäivät tältä vuodelta väliin.  

Mies palasi tänään sorvin ääreen, mutta minullapa jatkuu vielä lomailu. Nyt olisi sitten enemmän aikaa tarinoida täällä blogin puolella ja myös monta hyvää päivää aikaa kerätä joulu pois. Loppiainenhan on päivä, joka perinteisesti päättää joulun pyhät, mutta en missään nimessä osaisi pitää joulukoristeita sinne asti. Minusta joulu päättyy 26.12 ja sen jälkeen kaikki jouluhärpäkkeet vain muistuttavat siitä, että joulu on ohi ja seuraavan on aikaa vielä hurjan pitkän aika. Muistan lukeneeni muutamia kuukausia sitten lehdestä, että jouluihmisillä tulee monesti joulun jälkeen ahdistus ja tyhjä olo, kun se kaikki hössötys, valmistelu ja itse joulun vietto on ohi. Itse kerroin juuri eilen R:lle, että minulle tulee joulun jälkeen vähän samanlaisia tuntemuksia ja haluan vain nopeasti siirtää katseen kohti kevättä. Ehkä olen sitten juuri tällainen jouluihminen.    



Palatakseni vielä noihin joulukoristeisiin, niin mainittakoon, että itse en luokittele joulukoristeiksi esimerkiksi takapihallamme olevia talvivaloja, jotka todennäköisesti pidämme vielä ainakin tammikuun. Vaikka päivät taas pitenevätkin ja valon määrä pikkuhiljaa lisääntyy, on tuolla ulkona kuitenkin vielä sen verran pimeää, että minä ainakin haluan piristää iltoja ylimääräisillä valoilla. Joulukuusi taas pakataan laatikkoon ja viedään varastoon vielä ennen vuoden vaihdetta jo siitäkin syystä, että uuden vuoden aattona meidän residenssi täyttyy juhlijoista, joten kaikki ylimääräinen tila on tarpeen. 

Siitä huolimatta, että juuri kirjoittelin, kuinka joulufiilis on ohi ja katse kohti kevättä, vilautan kuitenkin pari kuvaa minun tonttipajan aikaansaannoksista. Aikaisemmin kerroin, etten aio ostaa yhtään joulupaperia vaan hyödynnän remontista ylijääneet tapetit paketoinnissa. Muistelin, että tuota valkoista tapettia olisi jäänyt reipaasti yli, mutta väärinpä muistin, sillä eihän sitä riittänyt kuin muutamaan pakettiin. Muut tapetit olivat varastossa sen verran hyvässä piilossa, että söin sanani ja painelin ostamaan viime viikolla pari rullaa ihan tavallista lahjapaperia. Tapetilla paketointi onnistui kohtuu helposti tapetin jäykkyydestä huolimatta. Ihan se heppoisin teippi ei pitänyt käärettä kiinni, mutta kun käytti vähän jytkympää tavaraa ja sitoi vielä nauhan tarpeeksi kireälle, pysyi paketti kasassa.


Kortitkin ovat kaiken järjen mukaan päässeet perille, joten rohkenen niistä otettua kuvaa täällä näyttää. Tähti/tähdet roikkumassa ikkunalla ja taustalla luminen yömaisema. Siinä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kupletin juoni meidän tämän vuoden korteissa.


Olen ollut viime perjantaista saakka varsinainen vätys. Valvonut liian myöhään, nukkunut vielä myöhempään ja hiippailut oloasussa suklaarasian kanssa ulkoilematta juuri ollenkaan. Ja kyllä, olo on sekä henkisesti, että fyysisesti sen mukainen.  Eli nyt ylös, ulos ja lenkille.     

maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaattona

Niin se joulu joutui. Ajattelin tulla toivottamaan pikaiset jouluterveiset riisipuuron valmistumista odotellessa. Kaikki jouluvalmistelut on luonnollisesti jo tehty. Kortit lähtivät ajoissa jakoon ja ovat toivottavasti saavuttaneet kohteensa. Viimeiset lahjat kääräistiin pakettiin perjantaina, joten tonttupaja on sulkenut ovensa tältä vuodelta. Meidän joulunvietto alkoi oikeastaan jo lauantaina, kun aloitimme päivän herkullisella brunssilla ystävien luona. Tämän jälkeen lastattiin paketit ja muut vermeet autoon ja suunnattiin tänne Etelä-Pohojanmaalle iskän ja äiskän joulupatojen äärelle. Eilinen meni aika haipakkaa, kun käytiin moikkaamassa sukulaisia ja illalla olikin jo perinteeksi muodostunut glögi-ilta kera ystävien. Joulutunnelmaan on siis virittäydytty totaalisesti.

Alla oleva kuva on napattu ystävien ihastuttavasta kodista lauantaisen brunssin yhteydessä ja sen myötä toivotan teille oikein leppoista joulua.



keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Rouheaa tyyliä Minskissä

Ohoh, nyt tuli vastaan sen verran rouhea asunto, että pakko jakaa kuvat täällä. 
Tämä Valko-Venäjällä, tarkemmin sanottuna Minskissä, sijaitseva asunto on venäläisen suunnittelijan Uglyanitsa Alexanderin jälkeä ja kaikki tämän postauksen kuvat on lainattu hänen blogistaan. Sisustus ei ole kyllä varsinaisesti minun tyyliä, mutta tästä löytyy silti joitain hauskoja ja mieleenpainuvia elementtejä. Lisäksi värimaailma natsaa kivasti yhteen ja nuo isot, lattiaan asti ulottuvat ikkunat (jotka taitavat muuten olla ihan liukuovet?) ovat aivat huikeat. Asunnosta löytyy mm. vaihtelevia seinäpintoja, paljon hauskoja valaisimia, kiinnostava takka (Itse toki olen enemmän perinteisemmän tulisijan kannattaja, mutta tuo sopii tähän asuntoon kuin nenä päähän.), hauskoja muotoja kalusteissa ja mitä hittoa, ysikympin käyrät viemäriputkea seinällä toimittamassa kukkaruukkujen virkaa. 





Vähintäänkin mielenkiintoinen idea on ollut hyödyntää samaan aikaan käytössä olevat putket myös parven kaiteena. Eipä olisi tullut itselläni heti ensimmäisenä mieleen. Tosin mainittakoon, että vaikka tuo asunto onkin hyvin loft-henkinen ja siihen kuuluu LVI-tekniikan esille jättö, en mistään hinnasta haluaisi jättää viemäriputkia näkyville, saatikka noin näkyvälle paikalle. Ällöttävää, jos minulta kysytään. Tulovesiputket ovat vielä ihan jees, tosin villi veikkaukseni on, että tuollainen kaideratkaisu ylipäätään ei ihan täyttäisi kaikkia vaatimuksia täällä meillä päin. Olenpa minäkin varsinainen party pooper, heti täällä arvostelemassa toisen innovaatioita. ;)    

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kurkkaus työhuoneeseen

Heipparallaa! Me ostettiin tänään joulukuusi. Nyt se on viritelty olkkariin. On kynttilät, latvatähti ja palloja eli kaikki asianmukaiset vermeet. Mutta koska kuusi on vähän kenallaan ja kaipaa muutenkin vielä pientä tuunausta, niin koristeiden kuin oksien säädön osalta, en edes ottanut siitä vielä kuvaa. 

Pientä hienosäätöä kaipaa vielä myös meidän työhuone (kyllä, nimi on nyt virallisesti työhuone, ei enää romuhuone), jonne pääsette nyt vähän kurkkaamaan, mutta nimen omaan vain kurkkaamaan. Huonessa on nyt oikeastaan kaikki ne kalusteet, mitkä oli tarkoituskin hankkia. Enää puuttuu lähinnä matto, muutamia pikkujuttuja ja työtuoli. Luulin tietäväni millaisen tuolin haluan, mutta olen muuttanut mieltäni nyt niin moneen kertaan, että olen jo itsekin aivan sekaisin.

Lisäksi kolme tauluakin pitäisi saada seinälle. Minulla kyllä pysyy vasara kädessä enkä muutenkaan haluaisi jakaa töitä ns. miesten- ja naistenhommiin. Paitsi auton osalta. En kuitenkaan mielelläni harrasta kova- ja ärsyttävä-äänisiä laitteita, joihin lukeutuu mm. sirkkeli ja iskuporakone. Ja nimenomaan tuota iskuporakonetta tässä nyt tarvittaisiin, sillä taulut olisivat menossa juurikin sille huoneen ainoalle seinälle, joka on betonirakenteinen. Kiinnitys on siis ulkoistettu miehelle. Tässä tämä projekti siis etenee. Hitaasti, mutta varmasti.




Tunnustuksia (ja asiaa vähän aiheen vierestä)

Kylläpä tämän naisen mieltä lämmitti, kun sain Littlebigthings -blogin LittleB:ltä seuraavanlaisen tunnustuksen.


3- ja 4G-verkkojen tällä reunalla on aina välillä juurikin niitä samoja tuntemuksia, joista LittleB mainitsikin oman postauksensa yhteydessä. Välillä sitä miettii, että meneeköhän nämä löpinät ihan sokeille silmille, tykkääkö kukaan käydä blogissani jne... Toki seuraan jatkuvasti blogini tilastoja ja näen sitä kautta kasvavat kävijämäärät, jotka tietysti lämmittävät mieltä. Mutta sitten, kun tulee vielä tällainen konkreettinen tunnustus, niin suupielet kohoaa väkisinkin niin korkealle, että korvia pitäisi siirtää. Kiitos siis tästä.

Tässä yhteydessä voisinkin mainita pari sanaa omasta blogikäyttäytymisestäni. Olen seurannut muoti-/sisustus-/lifestyleblogeja nyt ehkä n. 3 vuoden ajan. Minulla oli pitkään muutama suosikkiblogi, joiden sivuilla kävin oikeastaan päivittäin. Vaikka nämä blogit olivat/ovat todella hyvää viihdykettä (korvaavat lähes kokonaan naistenlehdet) ja visuaalisesti erittäin kauniita, en koskaan jättänyt kommenttia kirjoittajalle. Tai no, ehkä muutaman kerran olen jättänyt, mutta ne kerrat on kyllä laskettavissa yhden käden sormilla. En liittynyt myöskään lukijaksi. Tämä johtunee tosin siitä, ettei minulla tuolloin ollut omia blogger-tunnuksia. Tuntui, että varsin näppärästi pääsin kurkkaamaan omien suosikkiblogien päivitykset ihan vain googlettamalla kyseisen blogin nimen. Olin siis ns. hiljainen lukija, joka ei koskaan viitsinyt/uskaltanut jättää merkkiä käynnistään, vaikka aktiivinen kävijä olinkin. Osittainhan olen tällainen lukija vieläkin.

Nyt kun olen itse myös bloggaajan roolissa, on oma blogimaailmakäytökseni muovautunut. Kynnys jättää oma viesti käynnistään on madaltunut roimasti ja olenpa oikein liittynyt lukijaksikin joihinkin blogeihin. (Juu tiedän, tällä asialla ei paljoa kannata leuhkia, kun muut ovat toimineet näin jo monta vuotta.) Samalla huomaan viihtyväni enemmän ja enemmän niiden blogien parissa, jossa bloggaaja huomioi lukijansa esimerkiksi niinkin yksikertaisesti, kuin ihan vain reagoimalla jätettyyn kommenttiin. Niissä pääsee paremmin vuorovaikuttamaan toisten samanhenkisten ihmisten kanssa ja sehän sitä mahtavaa antia tässä onkin.

Ja hei, nyt menee vielä enemmän aiheen vierestä, mutta pakko kertoa vielä noihin tilastoihin liittyen, että minä nautin suunnattomasti noiden kävijämäärien seuraamisesta. Täytyy sanoa, että jos blogger ei automaattisesti tekisi tuollaisia käyriä, olisin varmasti laatinut excelillä jo omat taulukkoni. Minä kun pidän kovasti tilastoista, niiden laatimisesta ja excelistä. En tiedä onko muilla tällaista outoa fiksaatiota numeroihin ja käyriin?

Tuohon tunnustukseen liittyen olisin varmasti voinut kirjoittaa vain, jotta kiitos! Mutta tässä tuli nyt kuitenkin kaupanpäälle tällaista tajunnanvirtaa. Toivottavasti tästä saa jotain tolkkua.

Ja sitten siihen oleelliseen; viitaten yllä olevaan tekstiin, tahdon antaa oman tunnustukseni seuraaville ihastuttaville blogeille, jotka olen löytänyt tämän syksyn aikana. 


Make it double baby!


Mielessä oli muutama muukin blogi, jolle olisin halunnut tämän tunnustuksen antaa, mutta jostain olin lukevinani, että tätä tunnustusta olisi tarkoitus antaa ainoastaan sellaisille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Tästä syystä jätin listan ulkopuolelle muutaman huikean blogin, joihin olen myös törmännyt tämän viimeisen puolen vuoden aikana.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Helpot ja nopeat kinkkukierteet

Lupailinpa aiemmin, että jos meidän pikkusuolaisista tulee hyviä, niin laitan reseptin tännekin. Tulihan niistä. Kaikki mitä tehtiin, on syöty pois. Alla olisi siis teille tie helppojen ja nopeiden kinkkukierteiden luo. Täytteitähän voi luonnollisesti muuttaa oman maun mukaisiksi. Nuo tekivät niin hyvin kauppansa, että me ajateltiin valmistaa näitä myös meidän seuraaviin pitoihin, jotka ovatkin jo muuten parin viikon päästä. Jaiks! Ehkä silloin väliin voisi kokeilla vaikka papperonia ja mozzarellaa...




Eilen viimeistelty valkosuklaa-glögikakkuhin oli hyvää. Se maistui joululta. Kaksi kakkua oli kuin olikin liikaa, mutta mielummin tietysti niin päin, kuin että tarjottavat olisivat loppuneet kesken. Koristelu ei ollut kovin kaksinen, mutta  tuo kakkujen koristelu ei toden totta ole koskaan kuulunut minun vahvuuksiini. Täytyy salaa harjoitella ja yllättää joku kerta.

Mies on koko päivän töissä, joten tänään olisi luvassa mm. joululahjojen paketointia. Yleensä olen halunnut paketoida kaikki lahjat itse, mutta valtavan korttimäärän askartelu viime tingassa laimensi tee-se-itse -intoani sen verran, että ajattelin helpottaa omaa työtäni ja käytin hyväkseni Sokkarin ilmaista paketointipalvelua, niiden lahjojen osalta, jotka sieltä ostin. Näin ollen omaksi työksi on jäänyt vain muutaman paketin vuoraus. Tänä vuonna en ole ostanut ollenkaan lahjapaperia, vaan ajattelin hyödyntää ylijääneet tapettivuodat paperin korvikkeena. Mm. edellisen asunnon remontista jäi yli nättiä valkohopeista tapettia ja onneksi olen säästänyt loppurullan. Katsotaan miten tapetti taipuu lahjan ympärille.

Hyvää kolmatta adventtia kaikille.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Tule meille vaan, meillä leivotaan...

Tällaisia lauantaiaamupäivän tunnelmia täällä siis. Tosin totta puhuen leipomukset alkavat olla jo kalkkiviivoilla. Enää oikeastaan viimeistelyt jäljellä.

Mies täytti muutama päivä sitten vuosia, joten ajateltiin pitää pienet kakkukestit. Vieraiksi on kutsuttu sekä vanhemmat että isovanhemmat ja  sisarukset perheineen. Osa vieraista pääsee samalla tekemään "tupatarkastuksen". Toiset kun ovat päässet tähän mennessä näkemään kotimme ainoastaan remonttipölyn läpi, täysin keskeneräisenä. Osa ei edes sitä. Tässä tulee niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Täällä meni siis eilisilta ja tämä aamu piparia murustellessa, torttua työstäessä ja kermavaahtoa vatkatessa. Lopputulemana glögi-valkosuklaakakkua, luumukiehkuroita ja lisäksi vähän pikkusuolaista eli kinkkukierteitä. Kakun bongasin Kinuskikissan näyttävien tekeleiden joukosta. Kakku näytti varsin herkulliselta, joten ajattelin kokeilla reseptiä itsekin. En tosin edes yritä tänään yhtä näyttävää koristelua, sehän menisi minun hyppysissä aivan taatusti reisille. Ihan jo senkin takia, että minun leivontatarvikkeista ei löydy Candy Meltsejä sen enempää kuin kalvojakaan. Eikä niitä varmasti olisi tähän hätään täältä saanutkaan. 

Luumukiehkurat bongasin At Maria's -blogistaAluksi meinasin tehdä ihan perinteisiä tähden mallisia joulutorttuja, mutta nuo kierteet näyttivät niin hauskoilta, että pakkojan niitä oli kokeilla. Makuhan on aivan sama, oli muoto mikä tahansa, mutta ihan kuin noita kiehkuran mallisia olisi kivempi syödä... Kyllä, nappasin parempiin suihin yhden uunituoreen kiehkuran, pitihän sitä nyt leipurin vähän koemaistaa. Kinkkukierteet ovatkin sitten ihan omaa (no okei, miehen) käsialaa. Jos niistä tulee hyviä, niin laitan reseptin tänne muidenkin iloksi.  


Kahvittelijoita tulee sen verran reippaasti, että ajattelin täräyttää heti kerralla kaksi kakkua, jottei kenenkään varmasti tarvitse jäädä nuolemaan näppejään. Tosin nyt, kun tuijotan noiden kakkuvuokien sisältöä, tuntuu siltä, että kaksi kakkua taisi olla aikamoista hevostelua. Toivottavasti kakut menee kuumille kiville ja sitä ei jää meidän tuhottavaksi ihan hirveästi. Minä ainakin olen nimittäin sellainen selkärangaton sokeriaddikti, että en malta pysyä pois herkkujen ääreltä, jos niitä on tarjolla. Parasta siis olisi, ettei sitä jää illaksi jääkaappiin kummittelemaan. 

Tällaista tarinointia täältä näin viikonlopun kunniaksi. Rattoisaa viikonlopun jatkoa. Minä menen vielä koristelemaan kakun, siivoan keittiön ja jään odottelemaan vieraita. 

tiistai 11. joulukuuta 2012

Talvista Teemaa

Kilpailuhengessä jatketaan. 

Olenkin jo muutamasta suosikkiblogistani bongannut, että nyt jos kattaa pöydän Arabialla, kannattaa siitä räpsästä kuva ja lähettää se mukaan Suomen kaunein kattaus -kilpailuun. Kävin selailemassa sivustolla jatkuvasti kasvavaa kuvagallariaa kilpailukuvista ja kattauskuvia oli laidasta laitaan. Monet kuvista olivat todella inspiroivia. Koska minultahan Arabiaa löytyy,  ajattelin tyrkätä kilpailuun mukaan omat kauttauskuvani viime viikonlopulta. Tässä siis vähän kuvatykistystä meidän ruokapöydän ääreltä.


Kattauksessa on käytetty Arabian Teemaa harmaana ja valkoisena sekä Arabian KoKoa valkoisena. Lasit ovat tuttua ja hyväksi havaittua Iittalaa. Aterimet on sidottu yhteen pienillä joulupalloilla. Ja hei, vihdoinkin sain sisätyynyt noihin lokakuussa tilaamiini bling blign -tyynynpäällisiin, joten kyseiset tyynyt vilahtavat tuossa olimmassa kuvassa. 



Kynttilänjalat on ostettu viime viikkoiselta ex-tempore -reissultamme Ikeaan, josta lähdimme ostamaan työpöytää. Valitsemamme pöytä ei sitten kuitenkaan mahtunut meidän "perheautoon", joten pöytä sai jäädä vielä ruotsalaisomistukseen. Tulipahan nyt kuitenkin iltapuhteena ajeltua ostamassa kassillinen kynttilöitä, lasipurkkeja ja kynttiläjalat ihan Kuopiosta asti. Ja ei, pöydän mahtuvuutta autoon ei tietenkään voinut tarkastaa ennen reissua. ;) Onneksemme kuitenkin saimme pöydän myöhemmin muita reittejä pitkin, joten homma on siltä osin hanskassa. 

Nyt lähti jutut vähän sivuraiteille näistä kattaushöpinöistä, joten lopettelenpa kirjoittelut tältä osin tähän ja palaan liimailemaan joulupostimerkkejä kirjekuoriin. Leppoista tiistai-illan jatkoa.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Minun kenkäkaappini

Nina's järjesti marraskuussa Minun kenkäkaappini -kilpailun. Itse kilpailun bongasin Charin blogista ja toiseksi viimeisenä kilpailupäivänä myös minä rohkenin lähettää kuvan omista kenkälokeroistani.  Osallistuin kisaan siis tällä kuvalla:



Nämä lokerot on upotettu seinään ja valaistu yläreunasta led-valonauhalla. Lokerot ovat tällä hetkellä maalipinnalla, mutta pohjille olisi tarkoitus lisätä lasilevyt mm. puhtaanapidon helpottamiseksi. Näissä lokeroissa olevat "koristeet" vaihtuvat säännöllisen epäsäännöllisesti, ja aina niissä ei säilytetä pelkkiä kenkiä. Kolmen pikkulokeron alla on yksi leveämpi kolo, jossa säilytän paperikasseissa joitakin asusteita.

Kilpailuun osallistui 131 kuvaa ja täytyy sanoa, että ihmisillä on aika hauskoja ja toimivia ideoita kenkien säilytykseen. Ja mitä upeita kenkäkokoelmia toisilta löytyikään! Minun kenkälokerot eivät kolmen parhaan joukkoon selviytyneet, mutta oli silti kiva olla kisassa mukana.

Kilpailussa oli pääpottina Louboutinin 500 €:n arvoinen lahjakortti. Lisäksi myös toiselle ja kolmannelle sijalle yltäneet palkittiin lahjakorteilla. Palkinnot lohkesivat näillä kuvilla. Onnea voittajille minunkin puolestani. 

torstai 6. joulukuuta 2012

6.12

Hyvää itsenäisyyspäivää myös täältä suunnalta. Tätä kaunista pakkaspäivää on vietetty rauhallisissa ja rennoissa merkeissä kynttilän valossa. Hämmentävää kyllä, tänä(kään) vuonna ei tullut kutsua Linnan juhliin, joten täällä ollaan parkkeerattu glögin ja muiden herkkujen kanssa sohvan nurkkaan seuraamaan juhlia tv:n kautta. 

Minun täytyy myöntää, että olen ihan kassalla siitä, keitä ns. mielenkiintoisia vieraita (jos näin voi sanoa) juhliin on tänä vuonna kutsuttu. Tämän vuoden teemana on kuitenkin suomalaiset teot ja työt, joten ehkä siitä voi päätellä jotain. Mielenkiintoista, kun 12 vuoden jälkeen vastassa on uusi presidenttipari. Itse olen positiivisesti yllättynyt Jennin puvusta, vaikkei se kovin nuorekas olekaan. Ja onpa ruudussa vilahtunut jo muutama todella näyttävä nainen. 



Kimaltelevaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille ja ennen kaikkea
onnea 95 -vuotiaalle Suomelle!  

tiistai 4. joulukuuta 2012

Amaryllis ja pikatuunaus

Olen käynyt nyt pariin otteeseen Mestarin Kukassa ihailemassa erilaisia joulukukkia, mutta molemmilla kerroilla poistunut tyhjin käsin, koska en ole osannut päättää minkä kukan valitsen. Vaan eilenpä olin kunnon asiakas ja palasin kotiin Amaryliksen kanssa. Tuosta pitäisi sitten avautua valkoisia kukkia. 

Anoppilassa selailin sunnuntaina uusimmat lehdet ja sieltä bongasin tämän simppelin idean tuunata kukkaruukkua. (Valitettavasti en muista mikä lehti oli kyseessä.) Itse tein vähän muunnellun version, aikaa meni hassut pari minuuttia ja voilà, tässä tulos:



Tykötarpeet olivat aika simppelit, kuten myös tekeminenkin. Minun piti hankkia ainoastaan huopaa ja ostinkin paksuja A4:n kokoisia "huopa-arkkeja". Koristenauhaa löytyi omista kätköistä ja rusetin keskelle kiinnitetty sydän on aikasemmin askartelemani. Koska jouduin tekemään huopalieriön kahdesta eri osasta, käytin kiinnityskohdissa valkoista ompelulankaa. Nuo huovat siis vain kääräistiin ruukun ympärille.

Aluksi virittelin koristeeksi hopeisen nauhan, mutta vaihdoinkin tilalle tuon punaisen. Se erottuu paremmin ja sopii ehkä muutekin paremmin keittiöömme, sillä meillä lähes kaikki keittiön pienkoneet ovat punaisia. Jäi mietityttämään valitsemani kukan väri. Niin paljon kuin tykkäänkin valkoisista kukista, olisiko sittenkin pitänyt ostaa tässä tapauksessa punainen. No, onneksi valkoinen passaa kaiken kanssa. Nyt vaan odotellaan, että nuput aukeavat. 

Ja edelliseen postaukseen viitaten kerrottakoon, että nyt pitäisi olla banneri kohdillaan, myös IE:llä selattuna.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Häikkää bannerissa?

Uusin viikonloppuna blogin bannerin ja katselin lopputulosta kotikoneelta tyytyväisenä. Siihen se istui sivun yläreunaan, kuin nenä päähän. Tänään kävin sitten vilkaisemassa blogia toisella selaimella ja kas kas, banneri menikin menikin aivan omia reittejään eli jatkui liian pitkänä ohi sivun. Damn! Eikä kukaan maininnut minulle mitään. :/ Chromella ja Safarilla näyttää siltä kuin pitääkin, mutta ie:llä ei. Nyt koitan selvittää mistä vika johtuu ja korjata sen. Jos joku siellä ruudun toisella puolella hakkaa nyt kämmentä otsaansa ja manaa, että eikö tuo tollo nyt tajua mistä vika johtuu, niin kerrohan vinkkisi. Tuo Explorer tuntuu kuitenkin olevan aika suosittu selain, ja ties miten tämä nyt sitten vielä jäljelle jääneille selaimilla näkyy. Toivottavasti ei mene ainakaan pahemmaksi, kun alan täällä vähän koodailemaan. Katsotaan mitä tapahtuu...

perjantai 30. marraskuuta 2012

Lumimyrsky ilman lunta

Täällä tuulee kuin venäläisissä elokuvissa. Ei paljon houkuttanut lähteä lenkille, kun viima puri luihin ja ytimiin, mutta vuorasin naaman kaulaliinalla ja kävin kuin kävinkin vähän hakemassa punaa poskille. Nyt voi hyvällä omallatunnolla lusmuilla sisätiloissa. Lumimyrskystä ainoastaan tuuli tavoitti Keski-Suomen, sillä hiutalettakaan en ole nähnyt. Harmi. Kävin eilen oikein kirjastossa hakemassa uutta luettavaa. Ajatus oli tänään makoilla viltin alla lukien Liza Marklundin huikeita tarinoita samalla kun ulkona tuiskuttaa lunta. Viltin alla kirjan kanssa aionkin jokatapauksessa illan viettää, mutta olisi ollut hauska katsoa välillä ikkunasta lumimyräkkää, tietäen ettei itse tarvitse lähteä ulos lainkaan.   

Noh, pääsi tähän perjantaifiilikseen virittäytymään ihan ilman lumipyryäkin. Se ei ole kovin vaikeaa, kun päällä on pehmeät kotivaatteet, kädessä iso kuppi suklaa rooibos vanilja -teetä ja ympärillä tunnelmavalaistus. Alla olevat kuvat ovat viime perjantailta ja tänään mennään vähän erilaisella ruokavaliolla, mutta eiköhän näistä jotain rentoa vapaaillan tunnelmaa sinnekin välitty.

Miten teidän muiden perjantai-ilta sujuu?






















keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Postia joulupukille

Nyt sai ihan luvan kanssa listata kaikkia niitä juttuja mitä olisi kiva saada, kun Miia haastoi minut listaamaan joululahjatoiveitani. Ja johan tätä listaa on väsätykin. Vähän olin nyt kuitenkin  "Honda-mies" ja muokkasin haasteen sisältöä tekemällä kaksi eri kollaasia. Ensimmäisessä on vähän arvokkaampia juttuja ja kyseessä on lähinnä sellainen pitkäntähtäimen haaveilulista, ellei joulupukki sitten satu olemaan tänä vuonna töynämiehiä. Jälkimmäisessä kollaasissa on sitten hieman realistisempia toiveita ja sen kehtaa jopa oikeasti lähettää eteenpäin Korvatunturille. Keräsin kollaasiin ainoastaan ns. kotiaiheiset toiveet, vaikka toki kääreistä olisi kiva löytää myös mm. kosmetiikkaa ja ehkäpä jokin nätti koru. Ja suklaata.

Mutta ensin tosiaan tämä minun epävirallinen toivelista, joka sisältää vähän tekniikkaa ja designia:
   
Tuo Francois Ghost peili pienemmässä koossa olisi passeli meidän vierasvessaan, jossa ei, *gröhöm*, tosiaan ole vielä lainkaan peiliä. Ihan peruspeiliä en ainakaan vielä ole sinne kelpuuttanut, joten pelin hankinta on vähän niin kuin unohtunut. Eteisessä on edelleen vanha rottinkirahi, joka toimittaa tuolin virkaa, kunnes jonain päivänä meille muuttaa Victoria Ghost -tuoli. Listalta löytyy valkoinen iPad surffailuun ja nettikirjojen lukemiseen sekä Canonin järkkäri. Nythän kuvailen oman pokkarin lisäksi siskoltani lainassa olevalla järkkärillä, jonka sielunelämään olen pikkuhiljaa pääsemässä käsiksi. Oma järkkäri olisi kuitenkin toiveissa ja tuo EOS600D on niittänyt paljon posiitista palautetta. 

 
Sitten tuuppaus todellisuuteen ja näiden realististen toiveiden pariin:



Listalta löytyy mm. niitä syviä lautasia, joiden puutteista mainitsinkin lempiastioita listatessani. Muutenkin hyvin keittiöpainotteisesti edetään, sillä listalta löytyy tosiaan myös ne kankaiset lautasliinat, joista haaveilin tämän kattauksen yhteydessä. Askossa bongasin nuo aivan ihanat sipsi-, popcorni-, ja karkkikulhot. Nuohan ovat olleen markkinoilla ja vuosi tolkulla, mutta vasta nähtyäni kupposet hillitymmissä väreissä, olen minäkin niistä innostunut. Lasinalusia kaivataan kovasti etenkin olkkarin kirkkaalle muovipöydälle, joka tuntuu naarmuttavan itse itseään. Liinavaatteet kaipaavat jo vähän päivitystä ja toiveissa olisi pellavainen harmaa/beige. 


Siinähän niitä toiveita on jo kerrakseen ja vielä selitysten kanssa, riittää ainakin valinnanvaraa. Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö lahjoja on kiva saada. Vielä näin 26-vuotiaanakin aattona on kiva pikku jännitys, kun avaamattomat paketit odottavat kuusen alla. Vähintään yhtä paljon ilahduttaa myös lahjan antaminen. Toki tässä iässä joulussa ovat kuitenkin nousseet lahjojen edelle jo muut asiat, kuten joulun tunnelma, hyvä ruoka ja perhe. Erityisen hyvilläni olen siitä, että pitkästä aikaa myös R:llä on joulu vapaata. Siinä on jo lahjaa kerrakseen.

Tämä haaste on tainnut kiertää jo aika monelle, joten haastan kaikki teidät, joita ei ole vielä haastettu, kertomaan omista joululahjatoiveista.


Ylemmän kollaasin kuvat lainattu: Sisustus Idea ja Gigantti.  
Alemman kollaasin kuvat lainattu: AmaraArabiaAskodesign lifefinnish design shopPrisma, Room21SanserVerraton

tiistai 27. marraskuuta 2012

Glögikausi avattu

Viikonlopuksi ostettu glögipurkki on vihdoin avattu ja ihan lämmitettykin. Se odotti kaverikseen manteleita ja rusinoita. Itse en kyllä juurikaan noista rusinoista välitä, mutta taisi niitä muutama minunkin mukiini tipahtaa. Meillä juodaan aina näitä kaupan valmisglögejä, mutta tekisipä mieleni joskus koittaa tehdä glögit ihan omin kätösin. Ohjeita erilaisiin vaihtoehtoihin löytyy kymmenittäin ja sitten vaan sotkee ainekset sekaisin kattilaan ja antaa maun kehittyä. Kuinka vaikeaa se voi olla? 

Haluaisin kirjoittaa noihin mukiin ripustettuihin sydämiin jotain. Ajattelin ensimmäisenä omien nimien lisäksi niitä nimiä, jotka useimmin istuvat meidän pöydän ääressä. Mies nauroi, että eihän siinä ole mitään järkeä plaseerata vieraita meidän viiden hengen ruokapöydän ääreen. Noh, ei siitä varmasti mitää käytännön hyötyä olisikaan, mutta olisi ne aika kivat silti.

No joo, oikeastaan tulin tänne fiilistelemään säätä, sillä tälle viikolle on luvattu lunta! Jee, vihdoinkin. Alkaa tämä harmaa ankeus jo kyllästyttämään. Radiossa sanoivat, että jo ensi yönä tulee lumimyräkkä, mutta se taisi koskea enemmänkin Etelä-Suomea. Noh, viimeistään loppuviikosta tännekin on lupa odottaa lunta taivaan täydeltä. Toivottavasti muutkin toivovat jo lunta maahan. 


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sunnuntaibrunssi

Ihana tapa aloittaa sunnuntaiaamu, on syödä aamiainen pitkän kaavan mukaan hyvässä seurassa. Etenkin, jos edellisenä ilta on venähtänyt vähän myöhempään. Minä tein näin viime sunnuntaina, kun sovimme ystäväni kanssa treffit Solo Sokos Hotel Paviljonkiin. Jo aiemmin olen käynyt testaamassa kyseisen hotellin italialaisen ravintolan Trattoria Aukion ja siitä jäi hyvät fiilikset. Huonoa hotelliaamupalaa en koskaan Suomessa ole tokikaan syönyt, eikä täälläkään tarvinnut pettyä. Erityisenä plussana mainittakoon, että kahvi, tee ja kaakao tarjoiltiin suoraan pöytään ja lisäksi aamiaista tarjottiin aina puoleen päivään saakka eikä viimeisen tunninkaan aikana tarvinnut tyytyä rippeisiin, vaan laarit pidettiin täytenä loppuun saakka. Me viihdyimme ravintolassa pari tuntia ja taisimme poistua viimeisinä asiakkaina paikalta. Nälkää oli siirretty ihan iltaan asti. Mikäli käyt testaamassa tämän aamupalan, niin muista ehdottomasti maistaa jälkkärinä hunajapaahdettujen pähkinöiden ja valkohomejuuston yhdistelmää. Nams!

Tässäpä muutama tunnelmakuva aamupalalta. Hauska yksityiskohta olivat nuo ravintolan puolella olevat kattilavalaisimet. Myös aula on erittäin viihtyisä, vaikka taustalla näkyykin harmaan syksyinen maisema ja rakennustyömaa. 



perjantai 23. marraskuuta 2012

Joulun merkkejä

Ohhoh, miten nopeasti tämä viikko vierähti. Sen lisäksi, että viikko on mennyt nessujen ja nasolinin voimalla töissä, on jokaiselle illalle ollut vielä omat menonsa. Ihanaa, kun on perjantai. Tänään saa vain olla rauhassa kotona.

Täällä oli viime sunnuntaina joulunavaus ja sen kunniaksi ostin kotiin kaksi valaistua paperitähteä. Pelkäsin, että halkaisijaltaan 72 cm olevat tähdet ovat liian massiiviset meidän ikkunoihin, mutta pyh, ovat kyllä oikein sopivan kokoiset. Pari päivää sitten viriteltiin ne paikoilleen ja siinä ne nyt killittävät alakerran ikkunoilla. Tykkään niistä kovasti.

Eilen ajoin auton pakoputki punaisena kaupoille parin sovitun menon välillä ja kävin vihdoin ostamassa joulukorttitarvikkeita. Samalla kävin myös Clas Ohlsonilta ostamassa edullisesti kunnon "perhepakkauksen" joulupalloja. Virittelen viikonlopun aikana niitä vähän esille paperitähtien seuraksi ja alan värkkäämään noita joulukortteja. Sieltä se joulufiilis sitten tulee. Keittiössäkin odottelee jouluinen juoma, joten glögikausi alkakoon tänään. 






Hauskaa perjantai-iltaa niin teille, jotka lähdette tänään pieniin jouluihin, kuin myös teille, jotka vietätte minun tavoin illan omalla sohvalla tossut jalassa ja kupillinen kuumaa kädessä. Kotihiiri joulupallojen keskeltä kuittaa. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Joulukortti-ideat

Terveisiä täältä viltin alta. Sohvan vetovoima on normaalia suurempi ja kädestä löytyy mukillinen Finrexiniä.  Niinhän siinä sitten kävi, että viikonlopun humpat ottivat vähän liian koville ja täällä flunssa tekee vahvasti tuloaan. Harmi vaan, sillä tällä viikolla olisi ohjelmistossa joka illalle sovittua menoa, joten nyt on kyllä hieman kehno aika olla huonovointinen.

Kaupoissa on jo ihan täysi jouluhulina. Eilen oli joulunavaus ja tänään tosiaan havahduin siihen, että marraskuu on jo reipaasti yli puolen välin. Joulukorttien askartelu olisi varmaan pitänyt jo aloittaa. Heti aamusta olo oli kuitenkin sen verran kipeä, että askartelutarvikkeiden hankkiminen jäi suosiolla toiseen päivään. Toivottavasti tämä pöpö menee nopeasti ohi ja pääsen hypistelemään askartelukauppaan valikoimia mahdollisimman pian.

Korttien teema on vielä vähän hukassa, mutta tarkoitus olisi sujauttaa kuoreen mukaan pieni viesti ensi kesän häistä. Kortin ei ole kuitenkaan tarkoitus olla jouluinen Save the date -kortti, vaan pääpaino on joulukortissa ja  tulevasta hääpäivästä vinkataan lähinnä sivulauseessa. Googlettelin vähän erilaisia joulukortti-ideoita ja löysin nämä kauniit kortit. Haluan tehdä joulutervehdyksistä mahdollisimman yksinkertaiset, ihan jo senkin takia, että niitä on tehtävä aikamoinen läjä. Valmiita en kuitenkaan halua ostaa. Alla olevista kuvista ajattelin varastaa ideoita, mutta aika näyttää millaisia räpellyksiä tulee sitten itse tehtyä. Askartelupuuhiin on kuitenkin alettava jo ihan lähipäivinä.

  Kuvat lainattu täältä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kenen kengät kimalsi eniten?

Olin eilen rilluttelemassa työkavereiden kanssa. Oli kuulkaas tukat töttöröllä ja kimaltelevat korot alla. Keskiviikkonahan päätin, että vaatteet näihin karkeloihin saavat luvan löytyä omasta vaatekaapista, enkä osta uusia. Näin kävikin. Kaupungilla törmäsin kuitenkin ihaniin paljettiavokkaisiin ja pian ne olivatkin jo ostoskassissa matkalla kotia. Heti eilen ne pääsivät käyttöön tuoden kivan säihkeen muuten aika rentoon asuun. Otin varmuuden vuoksi varakengät mukaan, mutta onneksi nämä paljettiunelmat osoittautuivat oikein hyviksi bilekengiksi ja varakenkät saivat levätä kenkäpussissa. 

Iltaan valmistautuminen oli kivaa, kun vaatekriisi oli selätetty, aikaa riittävästi, taustalla hyvää musiikkia ja kädessä lasillinen kuohuvaa. Otinpa eilen jopa pikasaunan ennen baanalle lähtöä. Aina valmis -kiuas on osoittautunut oikein käteväksi esimerkiksi tällaisissa tapauksissa.

Pikkujoulukausi taitaa käydä kuumimmillaan, joten uskon, että liikenteessä on paljon porukkaa myös tänään. Itse toipuilen nyt eilisestä ja aion olla vain rennosti kotona pörrötossut jalassa telkkarin ja blogien äärellä. Ehkäpä laitan ensimmäisiä joulukoristeita esille. 

Riemukasta viikonlopun jatkoa teille, olittepa sitten juhlahumussa tai ette. 









keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Aina ei voi voittaa

Tänään ajoin suoraan kiireisen työpäivän jälkeen kaupungille tarkoituksenani löytää jotain päällepantavaa ylihuomenna järjestettäviin työpaikan kekkereihin. Kutsussa mainittu "pukukoodi" oli niin epämääräinen, että vaatekriisi on normaalimpaa suurempi. Niinpä tuhlasin alkuillasta pari tuntia kaupoilla pyörimiseen, tuloksetta. Niinhän se on, että jos viime tingassa jotain etsii, niin mitään ei tasan löydy. Loppujen lopuksi tilanne oli se, että olo oli turhautunut ja pirun nälkäinen. Päätin, että perjantain asu saa luvan löytyä vaatekaapissani jo olevista vaatteista ja tulin kotiin lähes tyhjin käsin. Ainut tuominen oli Mestarin herkusta ostettu sushi-lajitelma ja Sokkarin joulukuvasto. Koska mies on pari päivää työreissussa, heittäydyin laiskaksi ja ostin valmisruokaa. Mikäs siinä, hyvinhän nuo upposi. Miinuksena mainittakoon mukana tullut soijakastike, joka oli aivan liian suolaista. Laimensin sitä vedellä. 

Niinhän sitä sanotaan, että hyvä ruoka, parempi mieli. Nyt on nälkää siirretty ja nakki otsassa alkaa pikkuhiljaa laskeutua. Minä lähden uudella asenteella kääntämään vaatekaappia ylösalaisin. Eiköhän sieltä joku "rento, siisti ja oman maun mukainen" setti löydy. 


maanantai 12. marraskuuta 2012

Lautasliinat ostoslistalla

Meidän arkiruokailut ovat yleensä aika, noh, arkisia ja nopeita. Mm. erilaisten työaikojen vuoksi, tulee minunkin syötyä usein yksin. Tuolloin sapuska syödään siltä lautaselta, joka ensimmäisenä osuu käteen. Monesti en edes mene ruokapöytään asti lautasen kanssa, vaan jään syömään keittiön niemekkeen ääreen lehteä lukien tai netissä surfaten.

Ehkäpä juuri tästä syystä pidän kovasti niistä hetkistä, kun meille tulee ystäviä tai perhettä syömään ja pääsen tuusaamaan kattauksen kanssa. (Tähän väliin tarkennettakkoon, että toki silloin tällöin laitamme pöydän koreaksi ihan vain meille kahdelle.) Ruokakin maistuu olevinaan paremmalta, kun pöytä on viihtyisä. ;) Samat astiathan täällä vuodesta toiseen pyörivät, mutta onneksi vaihtelua pöydän ulkonäköön ja erilaisia tunnelmia saa luotua helposti pienillä yksityiskohdilla, kuten kukilla, kynttilöillä, pöytäliinoilla, tableteilla sekä lautasliinoilla ja -renkailla. Itse olen noista jälkimmäisistä tällä hetkellä aika hullaantunut. Meillä on suurkulutettu jo parin vuoden ajan Ikean valkoisia peruslautasliinoja, paperisia sellaisia. Eikä niissä mitään vikaa ole, mutta jo hetken aikaa mielessä on muhinut ajatus kankaisista lautasliinoista. Sellaiset päätyvätkin nyt ostoslistalle ja samalla myös joululahjatoiveisiin.

Mitään wautsivau-taidonnäytteitä en liinoista loihdi, vaan enemmänkin ne tuovat yksinkertaisesti aseteltuna kattaukseen runsautta ja erilaiset renkaat liinan ympärillä ovat kiva pieni yksityiskohta. Toki olisi kiva opetella tekemään erilaisia taitoksia, mutta niin fiinejä hetkiä ei meillä ole vielä järjestetty, että olisi lautasliinajoutsenia pitänyt pöytään väkerrellä. Mm. viime viikonlopun tyttöjenillassa mentiin tällaisilla "rennosti rutatuilla" yksilöillä.



Tahtoisin yksiväriset blancot liinat sekä sellaiset missä olisi joku osuva teksti. Kokosin alla olevaan kollaasiin kuvia kivoista lautasliinoista. Kuten näkyy, hyvin neutraaleilla sävyillä mennään tässäkin. Tosin tuota 6. kuvan beigen sävyistä pellavaliinaa saa myös joulunpunaisena ja etenkin tähän vuodenaikaan kyseinen väri houkuttelelisi kovasti.


Kollaasin kuvat lainattu:
1.   2.   3.   4. 
5.   6.   7.   8.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Tervetuloa viikonloppu!

Kylläpä vierähti taas työviikko vauhdilla ja nyt pääsee viettämään ansaittua viikonloppuvapaata. Koko viikon on pitänyt aika haipakkaa ja aamuisin on väsyttänyt niin paljon, että olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle. Siitä mieleeni onkin muistunut, että nyt jos koskaan olisi syytä viritellä kirkasvalolamppu taas herättämään aamuisin.
Viikonlopun ohjelmistossa olisi isänpäivän vietton lisäksi luvassa mm. tyttöjenilta tulevien kaasojen kesken.

Tätä perjantaita on vietetty aurinkoisessa säässä, vaikka sitä ei näistä alla olevista kuvista huomaisikaan. Nämä kuvat on nimittäin napattu muutama päivä sitten puhelimen kameralla, kun kävelin monen vuoden jälkeen Tourujoen luontopolun läpi. Tuolloin satoi vettä ja eipä olisi enää syksyisempi sää voinut olla. Polku oli paikkapaikoin aikamoista lillinkiä ja puupinnoilla olevat lehdet hemmetin liukkaita, silti tuolla oli kiva kävellä.

Tässäpä tarjoillaan siis tämän vuoden viimeiset syysfiilistelyt. Näiden kuvien myötä minä lähden laittamaan pötyä pöytään tyttöjä varten.





Aurinkoista perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua kaikille.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Astiasuosikit

Ja uutta haastetta pukkaa. Tämä lempiastiani-haaste tuli White & Fresh -blogin Irinalta. Tarkoituksena on siis esitellä omat suosikkiastiat.

Pohjustuksena täytyy sanoa, että aloin kerätä omia astioita ja yläasteiässä ja koska olen muuttanut ensimmäiseen omaan kotiin jo 16-vuotiaana, on tässä vuosien saatossa ehtinyt kerääntymään jos jonkinmoisia kippoja. Mitään tajunnan räjäyttävää kokoelmaa minulla ei kuitenkaan ole ja harmikseni täytyy todeta, että kokoelma on ehkäpä vähän rikkonainen; liikaa erilaisia ja erivärisiä astioita, ei juuri yhtään täysin kokonaista sarjaa. Onneksi joulupukki on täydentänyt tasaisesti puuttuvia osia ja uskon, että muutama astiatoive tulee kirjattua myös häälahjalistalle.

Etukäteen varoitettava, että tästä tuli nyt aika lasipainotteinen listaus. Eikä ihme, meillä on paljon monipuolisemmin laseja kuin lautasia. Ihan näin esimerkkinä kerrottakoon, että meillä on huikeat kaksi(!) keittolautasta.  Nekin ovat keskenään erivärisiä. Vieraille ei siis keittoruokia tarjota. Aina välillä R:n kanssa naureskellaan, ettei meillä ole kunnon keittolautasia, mutta ei olla tehty asialle mitään. Ehkäpä myöhemmin voisin listata ne astiat, joita haluaisin ja/tai tarvitsisin. Ensin kuitenkin tämän haasteen sisältöön.  



Pentikin Linda Vesilasit sain ylioppilaslahjaksi. Itseasiassa juuri googlasin näiden lasien virallisen nimen, minä nimittäin kutsun näitä piskolaseiksi. Näitä laseja on ollut  8 kpl, mutta kaapistani  löytyi vain viisi. Hmm, varmaankin muutot ovat verottaneet kolmen lasin verran. Onneksi näitä on edelleen myynnissä.




Iittalan Essence -sarjan laseja on kerätty herra ties kuinka kauan, ja keräys jatkuu edelleen. Ensimmäiset valkkarilasit on ostettu jo silloin, kun en vielä edes viinin päälle ymmärtänyt. Pidän näiden lasien muotoilusta kovasti, enkä varmasti ole ainut, niin suosittu tämä sarja tuntuu olevan.



Nämä kaatimet ovat suosikkejani. Pakko ollakin, sillä eipähän meillä muita kaatimia taida ollakaan. Tuota Kartio -kaadinta minulta löytyy sekä harmaana, että kirkkaana. Tämä muotoilu on enemmän makuuni, kuin esimerkiksi Essence -sarjan kaadin. Käy myös hyvin yhteen Verna-lasien kanssa, joita meillä käytetään myös paljon. 

Toinen on tuo viime kesänä ostamani Water -kaadin, ihan lemppari söpöytensä ansiosta. En valitettavasti muista mitä merkkiä kaadin on.




Sitten olisi välillä näitä lautasiakin. Kuvan yksilöt on ostettu Gigantista, kyllä! Oli halpoja kuin saippua, mutta ovat kestäneet hyvin. Ja mielestäni näiden muotoilu on aika ajatonta. 




 Nämä Arabian 24h-sarjan astiat ovat olleet minulla ainakin sen 10 vuotta. Tunnearvoa alkaa siis jo olemaan. Näistä on hyvä hörppiä teetä, ei nimittäin tarvitse olla heti santsaamassa, kun mukin vetoisuus on 0,5 l. 

Toimivat myös tarpeen mukaan keittolautasina, testattu on. 




Arabian KoKo-mukit tulivat kaupanpäälle miehen mukana. Itseasiasta häneltä tuli muitakin KoKo-sarjan astioita ja sekös minua ilostutti. Valitsen yleensä kaapista oranssinvärisen mukin, se on niin pirteä. 




Loppuhuipentumana tulee ehkäpä meidän talouden käytetyimmät astiat, Unikkokuvioiset muoviset 0,5 litran "lasit". Nämä on ihan huiput! Lähtevät jääveden kera aina mukaan saunaan, käytetään kesällä huoletta ulkona ja nytkin tuossa sohvapöydällä on tällainen vesituoppi. 

Vastoin saamaani pesuohjetta, olen laittanut nämä surutta astianpesukoneeseen. Lopputulos näkyy kuvassa. Sori, äiskä! Epävirallinen ohjeeni on, että yläkorissa kestää, mutta alakoriin jos laittaa, niin ehjää unikkoa tuskin enää näkee. Noh, nämä ovat muutenkin niin kovassa käytössä olevat mukit, että kulutuksen jälkien kuuluukin näkyä.   



Vieritän tätä astiahaastetta eteenpäin seuraaville blogeille: