tiistai 31. joulukuuta 2013

Valmiina vuoteen 2014?

Pikaiset moikat täältä. Kello löi juuri kuusi ja ulkona paukahteli ensimmäiset raketit. Minä valmistaudun täällä vastaanottamaan uuden vuoden. Kuplajuoma on kylmässä, perinteiset uuden vuoden herkut keittiössä ja tukka töttöröllä. Vuosi vaihdetaan tällä kertaa ystävien seurassa tyttöjen kesken, tähän on hyvä päättää tapahtumarikas vuosi 2013. Oletko sinä valmiina?



Tutusta ja turvallisesta poiketen tämä blogivuosi päätetän Casa Volmarissa asu- /asustekuvaan. Vihjaako se jotain ensi vuoden sisällöstä? No ei sentään, mutta välillä pitää silti vähän "irrotella" ja poiketa sivureiteille.  

Hauskaa iltaa juuri Sinulle, juhlistit sitten vuoden vaihdetta tai et. Palataan linjoille ensi vuonna. ;)

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Enkelit joulukodissa

Hellurei vaan. Joulu on vietetty ja ainakin täällä ajatukset on suunnattu tiukasti kohti tammikuuta ja siellä odottavaa häämatkaa. En tiedä teistä muista, mutta ainakin minua vaivaa kohtalainen väsymys. Tiedä sitten johtuuko se tästä pimeydestä ja harmaudesta, viime päivien ruokavaliosta vai jostain muusta. Veikkaan vahvasti kahden ensimmäisen yhdistelmää. Ehkä tilanne helpottuu, kun toivottavasti pian saadaan lunta maahan tai viimeistään sitten, kun lähdemme miehen kanssa päivän tasaajan alapuolelle tankkaamaan d-vitamiinia. 

Vaikka joulu on ohi, palaan sen tunnelmiin vielä ihan pikkuisen tämän kuvan muodossa. 
Pyhät tuli vietettyä pääasiassa vanhempieni luona Etelä-Pohjanmaalla, joten omissa joulujärjestelyissä pääsin aika vähällä. Muovikuusikin odotti "havustakaan" varistamatta, kun tapaninpäivän iltana palasin kotiin. Jouluisin vanhempieni kodissa ihastuttavat sekä Aarikan puiset tonttukoristeet että nämä kuvassa kuvan puiset enkelit. Joka vuosi sarjaan ilmestyy uusi jäsen, joko puhtaan koristeen tai käyttöesineen, kuten leviteveitsen muodossa. Kaunista suomalaista muotoilua sanon minä ja hymyilen tyytyväisenä ajatellen omaa ensimmäistä lahjaksi saatua koristetonttua, joka pääsee piristämään meidän joulukotia sitten ensi vuonna.

tiistai 24. joulukuuta 2013

perjantai 20. joulukuuta 2013

(melkein) punaista samettia







Joo tiedän,  taas leipomuksia, mutta kun jokunen päivä sitten mies täytti vuosia ja Me Naisten reseptiosiosta (numerosta 50) löytyi ohje jouluiseen Red Velvet kakkuun, niin munat ja jauhothan ne oli taas kaivettava esiin. Tähän kakkuun oli joulun kunniaksi lisätty vähän swistiä piparkakkumausteen, karpaloiden ja saksanpähkinöiden muodossa ja vaikka tässä minun leipomuksessa ei ollutkaan hienoja kerroksia ja täydellisen punaista väriä, palauttivat sen maut mieleen huhtikuisen lomapäivän Brooklynissä Monteleone Bakeryssä. Kakku sai sen verran kehuja, että päätin vaihtaa joulupöydän jälkkärin halosta punaiseen samettiin.

No mutta se tortuista, olenhan minä toki muutakin tehnyt. Alkuviikosta tuli hankittua loput joululahjat ja nyt edessä olisi vielä viimeisten paketointi. Tiistaina haettiin varastosta meidän viime vuonna ostettu muovikuusi ja tuunattiin se jouluasuun. Kun omassa lapsuudenkodissa on aina ollut aito kuusi, tuntui jälleen vähän hölmötä koota kolmessa palassa oleva muovinen tekopuu, josta ei tule edes tuoksua. Koska joulun pyhiä ei juurikaan omassa olohuoneessa kuitenkaan vietetä, niin fiilistellään tuota muovista nyt sitten näin etukäteen ja säästetään aidon kuusen aiheuttavat fibat siihen h-hetkeen. Eipä ole enää montaa yötä jouluun. :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

//Bûche de noël - Jouluhalko//

Hohoi, minne ne tämän viikon arkipäivät jo ehtivät, en kerinnyt itse kyytiin ollenkaan. Eilen tuli vietettyä tämän vuoden viimeiset pikkujoulut. Onneksi maltoin tulla kotiin jo puolen yön tietämillä ja nukkua hyvät yöunet. Täällä olen ollut skrappina heti aamusta ottamasta sunnuntaista kaiken irti. 

Punaisen joulukorttikuoren viimeinen jättöpäivä oli perjantaina, ja torstai-iltana kortteja kirjoittaessani kiitin itseäni siitä, että suostuin miehen ehdotuksesta ostamaan ihan valmiit kortit.  Kyllähän se itse tehdyn kortin postittaminen tuntuu paljon mukavammalta, mutta toisaalta tämän vuoden askartelukiintiö tuli täytetyksi loppukesästä ja täällä suon silmässä aika ylimääräiselle näpertelylle olisi varmaan pitänyt repiä jostain aamun pikkutunneilta. Valmiskortti -ratkaisulla mentiin siis tänä vuonna.

Leipomiselle sen sijaan olen löytänyt aikaa. Jotenkin se on näin joulun alla varsin houkutteleva puuhaa. Olen katsellut kuvia jouluhalosta sillä silmällä jo monena vuonna, mutta jostain syystä olen aina lopulta löytänyt itseni leipomasta niitä perinteisiä pipareita ja torttuja, suklaisen jouluherkun unohtuessa kokonaan. Viime viikonloppuna otin sitten asiakseni testata tätä ranskalaista jouluherkkua. Luumuhillolla ja kermalla täytetty sekä suklaajuustomassalla kuorrutettu kääretorttu oli aika tuhtia tavaraa, mutta passaisi ainakin minun joulupöydän jälkiruoaksi. Kas tässä reseptiä teille halukkaille.


                              Jouluhalko

                              4          kananmunaa
                              1,5 dl    sokeria
                              1 dl       perunajauhoja
                              4 rkl      kaakaojauhetta
                              1 tl        leivinjauhetta

                               300 g   luumuhilloa
                               2 rkl     sokeria
                               2 dl      kuohukermaa
                               1 tl       vaniljasokeria

                               200 g   taloussuklaata
                               200 g   appelsiininmakuista tuorejuustoa
                               100 g   voita
                               1 tl       vaniljasokeria
                               1 dl      tomusokeria
                              
                               Lisäksi yhteensä n. 0,5 dl tomusokeria ja kaakaojauhetta kääretortun
                               rullaamiseen sekä mahdolliset koristetarpeet. 

                                
                                - Sekoita peruna- , leivin- , ja kaakaojauhe. 
                                - Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
                                - Lisää jauhoseos munavaahtoon varovasti sekoittaen ja kaada seos pellille
                                  juoksevalla rasvalla voidellun leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa 
                                  6-7 minuuttia uunista riippuen. 

                                - Kumoa kypsä kääretorttupohja toiselle leivinpaperille jäähtymään (ennen 
                                  kumoamista kannattaa uudelle leivinpaperille sirotella kaakaojauhetta ja
                                  tomusokeria yhteensä n. 0,5 dl).

                               - Vaahdota kerma ja lisää siihen vaniljasokeria. 
                               - Lisää luumuhilloon sokeri ja sen jälkeen kermavaahto. 
                               - Levitä täyte jäähtyneelle torttupohjalle ja kääri levy rullaksi. 
                                 Leikkaa rullan päädystä mielesi mukaan pala tai kaksi oksakohdan tekoon. 


                                - Sulata suklaa. 
                                - Vatkaa tuorejuusto, voi, vaniljasokeri ja tomusokeri. Sekoita massaan
                                   jäähtynyt suklaa. 
                                - Kuorruta kääretorttu seoksella. Itse tein haarukalla pintaan "puumaista"
                                  kuvioita. 
                                - Halutessasi koristele halkoa. 

Itse valitsin koristeeksi tällaisen simppelin vaihtoehdon. Tein lehdet ja marjat elintarvikeväreillä värjätystä marsipaanista, mutta ensi kerralla aion kokeilla jotain vaativampaa, niin upeita koristeluideoita Pinterestin syövereistä löysin. Katsotaan sitten, miten käytännön toteutus onnistuu. 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Kermainen katkarapukeitto ja muita herkkuja

Eilinen itsenäisyyspäivä sujui rauhallisesti kotona tunnelmoiden. Silmät tapittivat illalla Linnan juhlia ja kädet hääräsivät keittiössä lieden äärellä. Mitäs muuten piditte tämän vuoden juhlallisuuksista? Minusta Jennin ja Saulin toiveiden mukaan järjestettyä konserttia oli ilo katsoa myös kotikatsomosta. Paljon mielekkäämpää, kuin katsoa täpötäydellä tanssilattialla toisiaan töniviä pareja. Rennompi pukukoodikaan ei mielestäni pilannut juhlan arvokkuutta. Ainahan se kirpaisee, kun pitkiä perinteitä mennään muuttamaan, mutta näistä juhlista jäi kyllä hyvä fiilis.  

Meillä on kaapin kätköihin kerääntynyt niin lahjojen kuin lentokenttäostosten myötä muutamia samppanjapulloja. Ollaan nuukailtu niiden kanssa, mutta nyt kuitenkin  mietittiin, että minkä ihmeen takia niitä pitää pihistellä. Jäävät pian kokonaan korkkaamatta, kun koskaan ei muka ole tarpeeksi juhlava hetki nautiskella kunnon kuplivaa. Yhteinen vapaailta ja 96-vuotias Suomi olivatkin varsin pätevät syyt poksauttaa yksi pullo auki. Niinpä meillä nautittiin eilen katkarapukeittoa ja tapaksia kera Moëtin.  




























Kohtuullisen voimakkaan makuinen keitto maistui taas pitkästä aikaa. Oikein ihmeteltiin, miksei sitä ole tullut tehtyä pitkään aikaan. Sovellettu resepti taitaa olla parin vuoden takaa ja me ollaan todettu keiton passaavan parhaiten valkosipulilla ja öljyllä maustetun sekä uunissa paistetun leivän kera. Kattauksessa näkyvät suloiset Ferm Living Triangle -lautasliinat on saatu Putiikkipäivän yhteydessä lahjaksi Pienikamarista.



                              Kermainen katkarapukeitto

                        1 rkl            öljyä
                        2-3 kpl        valkosipulin kynsiä
                        1,5 dl          paseerattua tomaattia
                        2 dl             ruokakermaa
                        100 g          koskenlaskijaa (perinteinen)
                        150 g          katkarapuja
                        Ripaus suolaa, cayennepippuria, chilimaustetta sekä cajunmaustetta.

                      - Kuullota öljyssä silputtu valkosipuli. Lisää mausteet. 
                      - Lisää paseerattu tomaatti sekä ruokakerma.
                      - Kuumenna hetki ja lisää keittoon Koskenlaskija osissa. 
                      - Kun juusto on salunut, lisää katkaravut
                      - Kuumenna hiljalleen ja lisää halutessasi keiton pinnalle tilliä.




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ensimmäinen piparkakkutalo

Tänä vuonna tein monien vuosien jälkeen piparkakkutalon. Oma mökki on ollut haaveissa jo monena vuonna näin joulun alla, mutta jotenkin sen tekeminen on kaikessa muussa häsellyksessä jäänyt. Tänä vuonna olin siis ajoissa liikkeellä ja yhteistuumin miehen kanssa kasasimme oman talon. 

En halunnut sitä tuttua ja turvallista perusmökkiä, vaan halusin suunnitella itse. Piirsin ajatusta talosta, mutta ennen muottien piirtämistä, miehen vihjailujen jälkeen, taivuin ja yksinkertaistin mallia aika paljonkin niistä ensiajatuksista. Ajattelimme, että ehkä on hyvä treenata ensin vähän simppelimmällä mallilla. 



Ensimmäisenä iltana tehtailtiin elementit. Tämä suunnittelija teki amatöörimäisen virheen, eikä huomioinut tarpeeksi "elementtien" käyristymistä paistovaiheessa. Ainakaan pitkän sivun kokonainen pala ei ihan mennyt toleransseihin, mutta näinhän se on, että minkä mitta heittää, sen sokerimassa peittää. Ja niin peitti tässäkin tapauksessa. Seuraavana päivänä koristeltiin palat ja kasattiin talopaketti tontille. 

Eihän siitä lopputuloksesta tokikaan ihan sellainen tullut, kuin olin villeimmissä kuvitelmissani ajatellut, mutta yllätyin, kuinka hyvin yhteistyö polttavan sokerin kanssa toimi ja siitä, kuinka vähillä ärräpäillä selvittiin pystytysprosessista. Koristeluprosessi kaipaa kipeästi lisää harjoitusta, mutta jostainhan se on harjoittelu alotettava. 

Tämä piparkakkutalo ehti ilahduttaa meitä vajaan kolmen viikon ajan ja nyt vähän häpeillen joudun myöntämään, että valitettavasti jokin Eino-myrskyn tapainen iski taloon salakavalasti. Ensin lähtivät (jostain kumman syystä) kattolappeet sekä pihakiveykset,  ja sen jälkeen kaatuivat pihakuuset. Nyt talosta on enää jäljellä vain surulliset rauniot. Vähän turhan aikaisin tuli tuo talo väsättyä, mutta olen tyytyväinen että se tuli kasattua. Vaikka harjoitustahan tämä vielä vaatii, osoittautui se kuitenkin aivan mielettömän kivaksi puuhaksi. 

Seuraavaan rakennelmaan korjataan sitten tässä talossa tulleet änäkäiset ja siirrytään siihen astetta monimutkaisempaan malliin. Suosittelen tällaista pientä jouluun virittäytymispuuhaa lämpimästi. Ja ihan siltä varalta, että jokin joulutonttu sattuisi tätä lukemaan, niin vihjaan hienovaraisesti Arkkitehtien Piparkakkutalot -kirjasta. Kuulin itse tästä opuksesta muutama päivä sitten ja veikkaan, että jos oma mielikuvistus jumittaa, niin tuosta kirjasta löytynee vähän vinkkejä siitä, mihin se piparkakkutaikina voi parhaimmillaan taipua.   





sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Tervetuloa joulukuu

Mitenkäs siellä on joulukuu otettu vastaan?


Täällä on nukuttu pitkään ja aloitettu päivä suklaakalenterin avaamisella. Katsottu tossut jalassa ikkunasta lumiseen maisemaan, jossa sataa hiljalleen lunta. Käyty sunnuntailounaalla anoppilassa ja nautittu kiireettömästä vapaapäivästä. Ensimmäisen adventin kunniaksi on voinut jo hyvällä omalla tunnolla pyöräyttää rammarista muutamat jouluiset rallatukset ilmoille. Joulun odotus on virallisesti alkanut.


Sillä välin, kun mies päätti movemberinsa yhdessä partakoneen kanssa, kaivelin minä kaapin kätköistä valkoiset paperitähdet valoineen ja virittelin ne alakerran ikkunoihin. On ne vaan nätit, valoilla tai ilman. Kaivattu kuparikin löysi olohuoneen pöydälle tällä viikolla, kun H&M Homeen, oli tullut lisää näitä kuparinvärisiä kynttilänjalkoja. Olin jo luovuttanut niiden suhteen, sillä niin kauan ne ovat olleet loppuunmyydyksi merkittyjä ainakin verkkokaupassa. Onneksi piipahdin kyseisessä liikkeessä työreissun aikana ja satuin bongaamaan tämän (monessa muussakin blogissa vastaan tulleen) kaksikon. 

Tähtien loisteessa jatketaan täällä sunnuntain viettoa. Tunnelmallista sunnuntaina sinnekin.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Hotellielämää


Pikaiset terveiset täältä Helsingin ytimestä, hotellihuoneen syvien ikkunalautojen ääreltä. Tämä viikko menee vähän erilaisella kotikadulla, mutta vaihteluhan piristää aina välillä. Tämä ilta on metsästetty pikkujoulu-asua tulevalle viikonlopulle ja eilen kävin testaamassa Alexiumin Elixian. Olipa vain sokkeloinen kuntosali näin ensikertalaiselle. Kovasti tuli omaa tuttua ja turvallista kotiElixiaa ikävä, mutta ehkä ensi kerta onnistuu jo paremmin. 

Järkkäri jäi tarkoituksella kotiin, sillä muissakin matkatavaroissa oli riittävästi roudaamista. Harmi sinänsä, tuolla kaduilla kun on niin kaunista kaikkine valoineen, että kovasti tekisi mieli räpsiä kuvia. Etenkin Stockmannin edustalla olevat kuuset kirjaimellisesti sädehtivät. Ei ihme, että joulufiilis meinaa noustaa uusiin sfääreihin. Ja hitsi vieköön, menin tänään löytämään Stockan alakerrasta jäätävän suklaatiskin ja se oli menoa tälle naiselle. Nyt jään nauttimaan hotellin palveluista ja muutamasta suklaakonvehdista sekä samalla potemaan pientä koti-ikävää. Palataan linjoille jälleen kotipuolesta. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sisustajan Putiikkipäivä

Sunnuntain kunniaksi tässä tulisi vielä Putiikkipäivän toinen osa, sisustuspainotteinen sellainen. Herkkusuun putiikkipäivästä kirjoittelinkin jo alkuviikosta ja sen voit lukea täältä. De Cafén ja Winebistron välissä vierailimme siis viidessä sisustustuotteita tarjoavassa liikkeessä. Kuluneen viikon aikana olette varmasti saaneet jo lukeakin näistä liikkeistä, mutta tässä vielä päivästä minun ikkunasta katsottuna. 

Salaattilounaan jälkeen siirryimme Sisustus Iloon, jossa Margit Löytönen otti meidät iloisena vastaan. Mielestäni Sisustus Ilo on mielettömän kaunis ja tyylikäs liike, eikä ihme, onhan liikkeen omistaja sisustussuunnittelija ja myytävät tuotteet upeaa designia. Itse olen hankkinut tästä liikkeestä mm. vieraswc:n peilin ja Eva Solon viinikarahvin, joten Sisustus Ilo ja sen iloinen henkilökunta olivat minulle jo ennestään tuttuja.  Liikkeessä meitä hemmoteltiin silmänruoan lisäksi kuohuvalla, suklaalla ja vaahtokarkeilla. 





























    

Vaikka meillä kaikilla lienee nyt päällimmäisenä mielessä jouluhömpötykset, nousi puheeksi vähän myös tulevan kevään trendit. Margit vinkkasi sinisen tekevän paluuta sisustuksessa. Onneksi allekirjoittanut on jo valmiiksi trendien aallon harjalla, sillä meidän kylpyhuoneesta löytyy kymmenisen vuotta vanhat laattapinnat ja kas kas, sininenhän siellä edellisen asukkaan valitsemana säväyttää. ;)  Ei vaan, ehkä tässä aallossa on jo vähän viisaampia sisustajia, ja sinistä osataan käyttää hillitysti esimerkiksi sisustustyynyissä ja torkkupeitoissa. 
Sisustus Ilo avaa myös aivan lähiaikona verkkokaupan, mikä on loistava uutinen heille, jotka eivät pääse paikan päälle liikkeeseen.    

Sisustus Ilosta kirmasimme tien toiselle puolelle Sisustuskärpäsen Kioskiin. Tämä pieni ja sympaattinen liike olikin minulle aivan uusi tuttavuus ja pidin kovasti sen ideologiasta. Tästä pienen huoneen kokoisessa, kioskiksi kutsutussa liikkeessä myynnissä olevat tuotteet ovat nimittäin 100%:sti kierrätysmateriaaleista valmistettuja. Sieltä voi löytää kotiinsa vaikka aidot valokirjaimet. Sisustuskärpäsen Heidi tarjoaa myös sisustussuunnittelun ja visuaalisen markkinoinnin palveluita.


























Kun köörimme oli kahdessa osassa käynyt tutustumassa Sisustuskärpäsen kioskiin, jatkoimme matkaa Marimekkoon. Liikkeessä riitti ihailtavaa värien ja kuvioiden kirjossa ja Kati Rönnin johdolla kurkkasimme jouluisten esillepanojen lisäksi  niin ikään kevääseen. Ensi vuosihan on 50 -vuotiaan Unikon juhlavuosi, joten tämä varsin tuttu kuosi tulee varmasti olemaan vahvasti esillä ja onpa se saanut myös uuden värityksen juhlavuoden kunniaksi. 




Jouluisista kuoseista Kuusikossa oli ehdottomasti suosikkini. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se toimii loistavasti niin kankaissa kuin astioissa. Itse intoiduin ostamaan itselleni "aikaiseksi joululahjaksi" erään Kuusikossa -sarjan tuotteen, mutta kurkataan sitä sitten myöhemmin.

Marimekon jälkeen Yliopiston- ja Kilpisenkadun kulmassa sijaitseva Pienikamari tarjoili minulle aivan uusia kokemuksia. Pienistä huoneista koostuva putiikki oli pullollaan asiakkaita jo ennen meidän ryhmän saapumista. Ja kun tämä poppoo vielä kaikkien kantamustensa kanssa pelmahti sisälle, oli tunnelma kohtalaisen tiivis. Onneksi liikkeessä pääse kuitenkin kätevästi kiertämään huoneesta toiseen, joten yleiskatsaus saatiin tehtyä ruuhkasta huolimatta.







Täytyy sanoa, että tämä putiikki yllätti minut täysin. Käynti liikkeessä oli kuin löytöretki, tuote valikoima oli todellakin laaja ja yksilöllinen. En ollut etukäteen hoksannut, kuinka paljon liikkeessä oli lelujen lisäksi sisustustuotteita. Iloisin löyty taisi olla Ferm living -merkkisten tuotteiden valikoima. Lelujen kirjosta minua ilahduttivat erityisesti pienen pienet nukkukodin kalusteet yksityiskohtineen. Tuotevalikoimaa on nähtävillä myös liikkeen nettipuodissa, mutta ainakin minun täytyy ehdottomasti palata vielä paremmalla ajalla (ja pienemmällä porukalla) tekemään löytöjä ihan paikan päälle. 

Viimeinen liike ennen tapaksia ja viiniä oli Forumissa sijaitseva Pentik. Pentikissä oltiin jo täysin joulutunnelmassa ja jotenkin kummasti se kameran linssikin kohdistui nimenomaan jouluisiin esillepanoihin. Mielestäni Pentik on parhaimmillaan juurikin näin joulun aikaan, pidän kovasti sen pehmeistä sävyistä ja kodikkaasta ilmeestä. Juuri nyt liike on täynnä ihastuttavia joulun mallistoja ja pieniä herkkuja. Täällä voi todella hullaantua joulusta. 








Olen erityisen tyytyväinen uusista löydöistä, Sisustuskärpäsen kioskista ja Pienestäkamarista. Täytyy myöntää, että kuulun itse siihen joukkoon, jolta puuttuu välillä rohkeus astua siihen pieneen kivijalkamyymälään. Kun ensiesittelyt on nyt hoidettu, uskallan varmasti jatkossakin piipahtaa näissä liikkeissä, vaikka ihan vain katselemassa, joka on sallittua myös pienemmissä liikkeissä.   

Lämmin kiitos Sisustus Ilolle, Sisustuskärpäsen kioskille, Marimekolle, Pienikamarille ja Pentikille vieraanvaraisuudesta ja pienistä muistamisista.

Erityiskiitos kuuluu tietenkin Modernisti kodikkaan Kertulle ja Talosanomien Jennille, jotka olivat tämän koko idean ja toteutuksen takana. Kyllä kelpaa olla keskisuomalainen sisustusbloggaaja.


"Hei laitetaan nää kassit tänne sivuun, niin ne ei näy kuvassa." Jep jep, eipä tosiaan näy. ;)
Ryhmäkuvasta kiitokset Jennille.

.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Arvonnan voittaja on...

Hellurei ja hauskaa perjantaita. Tänään on mitä todennäköisemmin luvassa nauruntäyteinen ilta, kun suuntaamme katsomaan Hedbergin Samia Paviljonkiin. Toivottavasti ei vaan itse joudu Samin kynsiin. Pieni pelko siitä kyllä on, sillä aika edestä mies meille oli liput ostanut. Tänä iltana vietämme myös isänpäivää näin jälkikäteen, mutta mikäs siinä, kun kaikille passasi tämä järjestelu parhaiten. Virallisena isänpäivänä aikataulut kun eivät oikein natsanneet. 

Eilen kävin kartoittamassa ja hypistelemässä varastossa olevien joulukoristelaatikoiden sisältöä. Kauheasti teki mieli tuoda jo kaikki kimaltelevat joulupallot esille. Ne saivat kuitenkin pienen itsehillinnän avulla vielä jäädä, vaikka eilen satanut lumi houkuttelikin joulukoristelujen pariin. Eikös papetitähtien ripustaminen ikkunalle olisi kuitenkin jo ihan ok, eikös?

Ja sitten itse asiaan. Verkkokauppa Casa Rustican kanssa yhteistyössä järjestetty 35 €:n arvoisen lahjakortin arvonta päättyi keskiviikkona ja voittaja on arvottu pettämättömällä menetelmellä exceliä ja random.org -sivustoa käyttäen. Tällä kertaa Arpaonni suosi Marrua seuraavalla kommentilla:

"Suosikkini on sirius-torkkupeite. Mukana kahdella arvalla :)"


Onnea Marru!

Lähetätkö minulle sivupalkissa näkyvään sähköpostiin yhteystietosi, niin saadaan lahjakortti lähtemään oikeaan osoitteen. 

Kiitos kaikille osallistujille. Eniten kommentteja taisi kerätä tämä kaunis sarvi-kynttelikkö, eikä ihme, olisihan tuo aika kiva katseenvangitsija esimerkiksi kattauksen keskellä.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Olkkaritunnelmia

Ennen kuin jatketaan Putiikkipäivän toiseen osioon, käydään kurkkaamassa meidän olkkarin nykytilaa. Kuten aiemmin täällä kerroin, on mielessä pyörinyt olohuoneen freesaus, sillä muutosta lähtien kyseinen tila on ollut jotenkin keskeneräinen. Valmista ei ole vieläkään, ja ei kai sisustus koskaan olekaan, mutta projekti on edennyt kohtuullisen hyvin. Tähän tilanteeseen on päästy jo jokunen viikko sitten, mutta jotenkin väliaikatilanteen esittely on vallan unohtunut. Onneksi tilanteen voi korjata nyt. 

Harmi vain, että vuodenaika on nyt varsin epäedullinen kotikuvausta varten. Kasista neljään -toimistotyöläinen ei näin arkisin kotiaan paljon luonnonvalossa näe. Täytyy oppia jatkossa hyödyntämään viikonloput paremmin ja mennä nyt näillä mitä on annettu.















  



Suunnitelman mukaisesti seinälle on hankittu tauluhylly ja kehyksiin on teetätetty hääpäivän kuvamuistoja. Moments -tekstin kuparista väriä on mallattu verhojen sävyyn. Vielä olisi tarkoitus löytää olohuoneen pöydälle samaa sävyä verhojen pariksi, vaikkapa tuikkukupin muodossa (vinkkejä kivoista yksilöistä otetaan vastaan)Vanha pöytä löysi Tori.fi:n kautta uuden omistajan heti ilmoituksenjättöpäivänä  ja uusi pöytä oli todella budjettiystävällinen valinta Jyskistä. Sohvatyynyt ovat vanhat tutut jo parvekkeelta ja pöydältä löytyy H&M:ltä puoleen hintaan löydetty huonetuoksu Orange Cinnamon. Edullisella updeittauskella on siis edetty tässä projektissa.

Tällaisella ilmeellä mennään meidän pikkuisessa olohuoneessa. Ajan kanssa fiksataan kuntoon myös portaiden alla oleva tv-tasohässäkkä, mutta se onkin sitten oma osionsa. Nyt hyvää loppuiltaa ja hei, muistakaahan käydä osallistumassa Casa Rustican lahjakorttiarvontaan, vielä tämä ilta aikaa. 

maanantai 18. marraskuuta 2013

Herkkusuun Putiikkipäivä

Lauantainen vapaapäivä, yksitoista naista, seitsemän yritystä, maistuvat tarjoilut sekä paljon jutustelua ja naurua. Mm. näistä aineksista oli parin päivän takainen sisustusbloggaajien Putiikkipäivä tehty. Ihana huomata, että edes blogimaailmassa kaiken ei todellakaan tarvitse tapahtua tuolla Kehä III:n sisäpuolella, vaan myös täällä maakunnassa voidaan ja osataan. Täältä löytyy upeita yrittäjiä, jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan sekä taitavia ja oma-aloitteisia naisia, jotka olivat tämän kaiken onnistuneesti ideoineet ja järjestäneet. 

Yhteinen päivä alkoi ja päättyi herkullisten makujen äärellä. Hyvän ruoan ja juoman sydänystävänä summaan ensi alkuun siis päivän ensimmäisen ja viimeisen yritysvierailun fiilikset. 

Porukkamme kokoontui aamupäivällä Jyväskylän Torikeskuksessa sijaitsevassa Sisustuskahvila De Caféssa. Osin tuttuja, osin vähän vieraampia kasvoja. Maistuvien pöytään tarjoiltujen salaattiannosten äärellä kasvot, nimet ja blogit löysivät toisensa. Yhteistä löydettiin myös blogin ulkopuolisista asioista. 

De Café oli itseassa minulle jo entuudestaan hyvinkin tuttu paikka. Itse löysin tähän tunnelmalliseen eurooppalaistyyliseen sisustuskahvilaan sen muutettua isompiin ja näkyvämmällä paikalla oleviin tiloihin. Tässä kahvilassa on tullut lounastettua viimeisen vuoden aikana useita kertoja, joten valitessani omaa salaattiannosta, tiesin mitä tuleman pitää. Salaattien lisäksi valikoimaan kuuluu myös pannukakkuja, jätskiannoksia ja kakkuja. Mm. tämä herkullinen Daim -juustokakku osoittautui meistä monen valinnaksi, kun De Café tarjosi salaattien lisäksi meille vielä jälkiruoan. 

Vaikka kokonaisuus toimii jo nyt, on luvassa vielä loistavia uudistuksia, sillä kahvilan valikoimaan tulevat aivan lähiaikoina puna-, valko-, ja kuohuviinit. Lisäksi tunnelmaa nostattaa tulevaisuudessa atmosfääriin sopiva livemusiikki, jota tarjoillaan usempana päivänä viikossa. Mainittakoon vielä, että herkullisten makujen lisäksi tässä sisustuskahvilassa on nimensä mukaisesti myynnissä myös sisustustuotteita ja lahjatavaraa. Niitä voi käydä tutkailemassa vaikka kahvihammasta ei juuri sillä hetkellä kolottaisikaan.


Reippaat neljä tuntia myöhemmin antoisa päivä päätettiin Figaro Winebistroon, joka on paljon kehutun ruokaravintola Figaron kylkeen  avattu viiniravintola Asemakadulla. Ravintolan sisustuksen on suunnitelut sisustusarkkitehti Kaisa Blomstedt ja ravintolassa vieraillessa kannattaa kiinnittää huomiota persoonallisiin ja ehdottomasti teemaan sopiviin kattovalaisimiin sekä näyteikkunaan.


Arkipäivisin tarjolla on lounasta, mutta ehdottomasti parasta antia ovat tarjolla olevat viinit ja "pikkusuolainen". Ravintolan omistaja Niko Saarukka tarjosi meille herkulliset tapaslautaset viinin kera. Mahtava päivä oli hyvä paketoida rennosti punaviinilasillis(i)en ääressä, samalla jo uutta tapahtumaa ideoiden. 




Lämmin kiitos Sisustuskahvila De Cafélle sekä Figaro Winebistrolle herkullisista tarjoiluista sekä iloisesta palvelusta. Näistä tunnelmista siirrytäänkin sitten vielä siihen varsinaiseen sisustusosioon, kun palaan tarinoimaan vielä omassa postauksessa muista päivän tapahtumista.