tiistai 19. helmikuuta 2013

Mekkomaniaa

Myöhäisillan bloggaaja täällä hei. Hengissä ollaan, vaikka blogin puolella onkin ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Tuntuu, että keskittyminen muihin juttuihin on ollut käsittämättömän vaikeaa, kun mielessä on pyörinyt vain valkoiset helmat, kirjailut, nyörit ja laahukset. Uskomatonta, millaista stressiä yksi vaatekappale voi aiheuttaa. Koko viime yönkin olen vain sovitellut mekkoja, myöhästynyt tilausajoista ja huomannut viime metreillä olevani liian iso valitsemaani pukuun ja kaikkea mahdollista, mitä unissa nyt vain voi tapahtua.  

Perjantaina-aamuna startattiin jo ennen kukon laulua auton nokka kohti Helsinkiä, jossa minulla oli sovitusaika varattuna neljään eri liikkeeseen. Makutuomarina oli yksi kaasoistani, joka uskollisesti jaksoi koko päivän arvostella kaikki sovittamani puvut yksityiskohtia myöten. Oli ihanaa olla kuin prinsessa; sai vain sukeltaa mekosta toiseen ja ihailla hulmuavia helmoja peilistä. Joitakin mekkoja en olisi halunnut ottaa pois ollenkaan.

Oman haasteensa sovitukseen toi se, että suosikkipuvut olivat eri liikkeissä, joten en voinut peräjälkeen sovittaa suosikkipukuja ja verrata niitä keskenään. En edes myöhemmin valokuvien kautta, sillä kaikissa liikkeissä ei saanut kuvata. Olin kyllä osannut varautua kuvauskieltoon, mutta silti se harmitti tuhottomasti. Hassua, että liikkeiden välillä on eri käytäntöjä kuvaamisesta, vaikka heiltä löytyikin samojen valmistajien pukuja.   

Helsingistä jäi mieleen erityisesti yksi mekko, mutta etsintä jatkui kuitenkin tällä viikolla vielä kotikonnuilla. Tänään viimein avasin kukkaronnyörit ja tekisi mieli läväyttää ostamani mekon kuva kaikkien ja erityiseti R:n nähtäville, mutta sitähän en luonnollisestikaan tee. Sanonpa vain, että mekkostressi on helpottanut. Tässä hieman iPhonella räpsittyjä tunnelmapaloja Helsingin sovitusreissusta. Päivä oli aivan ihana, voi kunpa tällaisia olisi useammin. 




4 kommenttia:

  1. Onhan se hääpukuy tärkeä hankinta, että sitä voi hyvällä mielellä vaikka vähän stressatakin ;) Toivottavasti löytyy se juuri oikea puku siihen upeaan päivääsi! Kaihomielin muistelen omia häitä, niistä on jo viisi vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Se on kuitenkin vain se yksi päivä ja tottakai sitä haluaa, että kaikki on täydellistä, myös se puku. Toivottavasti voin itsekin sitten myöhemmin muistella hymyhuulilla omaa hääpäivää. :)

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta stressiltä :)!! Pukujen sovittelu on kyllä mukavaa. Tosin en oo sitä itse koskaan tehny mutta viime vuonna tehtiin neljän tytön kanssa matka Tallinnaan ja etsittiin morsiamelle yhdessä pukua.. se oli kivaa. Istuttiin siellä hienoissa liikkeissä ja syötiin suklaata samalla kun morsian kävi aina pyörähtämässä meidän edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onhan sitä pahempaakin stressiä kuin vaatestressi, mutta jonkin siihen päivään vaan kohdistuu niin paljon odotuksia, että haluaa kaiken olevan täydellistä. Vitsit, tuo matka Tallinnaan kuulostaa aivan ihanalta. Suomalaiseen hääpuvunsovituskulttuuriin ei näytä kuuluvan tuo suklaan tarjoilu, harmi. :) Itse en ole (vielä) kaason rooliin päässyt, joten tuo sovitustilanne oli minulle kaikinpuolin uutta ja ihmellistä.

      Poista