sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Yhden naisen terveysvälipala

Täällä viedään viimeisiä oman ruokavaliohaasteen kanssa. Sallittujen ruokien valikoima on ollut aika suppea, mutta nälkää ei ole oikeastaan tarvinnut nähdä ja mieliteotkin ovat olleet siedettäviä. Ja kyllä, karkkikipon antimet ovat vielä tallella. Ohjeistus on ollut ajatella ruokaa ainoastaan kehon polttoaineena. Ymmärrän ajattelutavan varsin hyvin, etenkin, jos kyse on fitnesskilpailuissa kisaavasta henkilöstä. Minulle kyseinen ajattelutapa ei kuitenkaan sovi. Olen parantumaton kulinaristi. Haluan ruoan ruokkivan ruumiin lisäksi myös sielua. Siksipä hifistelin tänään vähän tuon välipalan kanssa, johon kuuluu siis ruokavalion mukaisesti Fast pudding, marjat ja cashewpähkinät. 



Tuon Fastin "vanukkaan" makua on parjattu jonkin verran, mutta minun makunystyröilleni se on kyllä kelvannut. Eihän se mikään Jacky-makupala ole, mutta ravintosisältöönsä nähden oikein maistuvaa ja kivaa vaihtelua rahkalle. Meillä on käytössä sekä suklaan- että karamellinmakuiset jauheet ja tässä on nyt, kuten arvata saattaa, käytetty sitä caramellinmakuista. Voisihan nämä samat ainekset huitaista naamariin ihan jostain kupistakin, mutta jotenkin syömiseen saa erilaista fiilistä, kun ruoan asettelee nätisti esille, vai mitä? 

Sanottakoon muuten vielä, että vaikka en olekaan tämän ruokavalion aikana oppinut ajattelemaan ruokaa ainoastaan kehon polttoaineena, on tästä kokemuksesta ollut silti paljon hyötyä. Takaraivoon ovat tärkeimpänä jääneet annoskoot ja säännölliset ruoka-ajat, joita aion myös jatkossa noudattaa. Sen sijaan en usko, että mistään pitäisi kokonaan luopua, kunhan vain muistaa kohtuuden. Katsotaan miten tämä herkkuhirmu pärjää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti