perjantai 8. maaliskuuta 2013

Minun erilainen vinkkini naistenpäivään

8. maaliskuuta. Naistenpäivä. Päivä, jota on vietetty jo 1900-luvun alkupuolelta, virallisesti vuodesta 1975, jolloin YK vahvisti päivän "Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi".

Tähän vuoteen saakka päivä on näkynyt arjessani vaihtelevasti mm. ruusukimpun, hauskojen kiertoviestien ja naistenpäivätoivotusten merkeissä. Päivä on onnistuttu kaupallistamaan turhankin hyvin. Naisia kannustetaan hemmottelemaan itseään esimerkiksi kauneushoitojen tai vaikka hyvän leivoksen parissa. Miehiä kannustetaan menemään kotiin kukkapuskan kanssa. Samalla vihjataan, että tänään olisi hyvä päivä auttaa kauniinpaa puoliskoa vaikkapa tiskien kanssa. Edellä mainitussa ei missään nimessä ole mitään pahaa, mutta onkohan se itse tarkoitus tässä päivässä? Nainen on edelleen, maasta tai maanosasta huolimatta, se heikompi sukupuoli. Onko tämän päivän vain tarkoitus hyvitellä naisille heidän alempaa arvoaan? Jos miehillä on paremmat edut ja mahdollisuudet 364 päivää vuodessa, niin annetaan naisille nyt sitten tämä yksi päivä. 


 Kuva lainattu
'
Tarkoituksenani oli alun alkaen tulla toivottamaan tänne hyvää naistenpäivää, liittää kuvaksi keväinen ruusukimppu ja ehkä jokin vaaleanpunainen leivos. Kertoa, että tänään minä vain olen ja nautin naiseudestani. Vaan muutinpa mieleni. Viime päivinä mm. Facebookissa levinnyt adressi raipaniskuihin tuomitun, seksuaalisesti hyväksikäytetyn 15-vuotiaan tytön puolesta muistutti minua tämän päivän alkuperäisestä tarkoituksesta ja siitä, että kaikki ei vieläkään ole tasa-arvoista miesten ja naisten välillä. Valitettavasti ei varmasti tule vielä minun elinaikananikaan olemaan. 

Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että täällä Suomessa meillä on asiat hyvin ja olemme muiden Pohjoismaiden rinnalla edelläkävijöitä sukupuolten välisissä tasa-arvoasioissa. Surullista, että monessa muussa maassa näin ei todellakaan ole. Sokeakin kepillä näkee, kuinka törkeästi naisten oikeuksia poljetaan mm. Lähi-idässä. Heidän tilansa on aika ajoin mielessäni, mutta en aio siitä tässä sen tarkemmin ruveta paasaamaan. Sen sijaan haluan huomauttaa, että on meillä täällä kotimaassakin vielä parantamisen varaa. Eurostatin mukaan miesten ja naisten välinen palkkaero Suomessa vuonna 2012 oli 19,4 %!  Kuinka kauan on paasattu, että naisen euro on 80 senttiä? Aivan liian kauan. Muistikuvat ensimmäisistä elinvuosistani ovat aika hatarat, mutta väittäisin, että tämä toteamus on tuttu ainakin viimeisen kahdenkymmen vuoden ajalta. Ainoa muutos tuossa faktassa on se, että markat ovat muuttuneet euroiksi. Faktan pointti, palkkaero, ei ole muuttunut juuri mihinkään.


Palkkaerot sukupuolten välillä eivät suinkaan ole ainoa epäkohta näillä leveysasteilla. Monet muut, tärkeämmätkit, asiat odottavat muutosta. Otin kuitenkin tämän asian esille, sillä minun mielipiteeni on, että me naiset olemme ihan yhtälailla syypäitä vallitsevaan epätasa-arvoon palkka-asioissa, kuin miehetkin. Yleisesti ottaen naiset eivät osaa vaatia palkankorotusta tai ylennystä vaativampiin tehtäviin, silloin kun se heille kuuluisi. Miehet osaavat tämän taidon ja se näkyy yrityselämässä. Naiset taas helposti alistuvat rooliinsa, olla kiltti ja sievä. Muutahan ei tosiaan tarvita. Harmittavaa on myös naisten taidottomuus verkostoitua. Ns. hyvä sisko -järjestelmät tuntuvat olevan aika tiukassa. Nainen on susi naiselle, sanotaan. Naisvaltaisilla aloilla kyräily ja selkään puukotus on pelottavan yleistä. Toisaalta se on myös inhimillinen piirre; nainen joutuu tekemään paljon isomman työn päästäkseen samalle tasolle kuin mies. Kilpailu on kovaa ja "kilpasiskot" koetaan uhkana omalle menestykselle. Tämä voi johtaa siihen, että naiset käyttäytyvät todella ikävästi toisiaan kohtaan. Yritysmaailman lisäksi tätä tapahtuu valitettavasti muuallakin, kuten nyt esimerkiksi ihan täällä blogimaailmassa. Väittäisin, että miehet osaavat ajatella asian juuri toisin päin; kun minä jeesaan kaveria, tulee varmasti joskus tilanne, jolloin hän jeesaa minua ja silloin meillä molemmilla menee hyvin. Toisen menestyminen harvoinen on pois omasta menestyksestä. Naisten tuntuu olevan vaikeampi sisäistää vastaavaa ajattelutapaa. Itse olen onnekkaassa asemassa, sillä omassa työyhteisössäni ilmapiiri on mitä loistavin. 

Miesten ja naisten ohjaaminen tiettyyn muottiin alkaa jo pienestä. Usein, etenkin länsimaisessa kulttuurissa, se on ehkä vähän tiedostamatontakin. Lapsilla on poikien leikit ja tyttöjen leikit. Jos tyttö tekee koulussa jekun opettajalle, sitä kauhistellaan ja tyttö leimataan helposti hulttioksi. Jos poika tekee saman, hän saa aikuiselta toki nuhteet, mutta samalla myös letkautuksen: noh, pojat on poikia. Toisaalta poikia myös helpommin syytetään "tihuteoista", kasvatetaanhan heidät lähtökohtaisesti aktiivisemmiksi ja äänekkäimmäksi.  Tyttöjen taas kuuluu olla kilttejä ja palvelualttiita. Liian kilttejä monesti olemmekin ja sama kiltteys jatkuu helposti läpi aikuisvuosien. Entäpä sitten lelut. Tytöille nukkeja, joita hoivata, tyttöjenhän kuuluu hoivata. Ja entäpä sitten ne pinkit tytöille osoitetut kotileikkivälineet; kaikkea löytyy pienkeittiöstä silitysrautaan. Monelleko pojalle ostetaan muovinen leikki-imuri synttärilahjaksi, vaikka sitä saisikin sinisenä? Ei monellekaan,  sillä pojille ostetaan legoja ja pienoismalleja, jotka hän saa itse koota. Kehittäviä ja vaativampia leluja, joilla leikkiessä joutuu oikeasti miettimään ja jotka kehittävät lasta aivan eri tavalla. Niin, mistähän mahtaa siis johtua, että yleisesti ottaen pojat ovat matemaattisesti lahjakkaampia kuin tytöt? 


Tässä vaiheessa haluan tarkentaa, että en missään nimessä tarkoita tällä tekstilläni, että vaaleanpunaiset kotileikkeihin tarkoitetut lelut pitäisi kieltää tyttöjen leikeistä, tai että tytöistä ja pojista pitäisi kasvattaa täysin samanlaisia, sukupuolettomia. Sitä en todellakaan tarkoita. Kiinnittäkääpä kuitenkin, mikäli lasten leluhyllyillä asioitte, seuraavan kerran huomiota tähän lelutarjontaan ja tehkää omat johtopäätöksenne siitä, kuinka paljon lapsia ohjataan jo pienestä pitäen tiettyyn muottiin. Voisiko lapset kasvattaa tyttöinä ja poikina, mutta samoilla odotuksilla, säännöillä, velvotteilla ja oikeuksilla?

                                                                                           Kuva lainattu

Siitä, kuinka media luo naisille ulkonäköpaineita, on kirjoitettu monet kerrat. Naisen ulkonäköön kohdistuu aikamoinen liuta vaateita tänä päivänä. Eipä sillä, myönnän kyllä, että itsekin katselen ympärilläni mielummin itsestään huoltapitäviä ihmisiä ja minun mielestäni esimerkiksi plastiikkakirurgia on ihan fine. Tietyissä rajoissa tietenkin. Jos ihmistä kovasti häiritsee jokin ulkoinen asia itsessään ja sen fiksaaminen kirurgin veitsen alla parantaisi elämänlaatua ja saisi tuntemaan olonsa paremmaksi omassa kehossaan, niin totta hitossa se kannattaa käydä korjauttamassa. Kuitenkin se, että lapsi, yleensä tyttö, joutuu jo pienestä pitäen kasvamaan siihen, että isin ja äidin luoma ulkonäkö ei riitä maailmalle.  

En todellakaan halua kuulostaa banderollien kanssa kainolokarvat tuulessa hulmuten kaupungilla kulkevalta feministiltä, sillä sitä en ole. Minulla ei myöskään ole missään nimessä mitään miessukupuolta vastaan. Päinvastoin. Huonosti käyttäytyviä pässejähän löytyy ihan yhtälailla molemman sukupuolen edustajista. Viestini on enemmänkin saada  teidät miettimään tämän päivän alkuperäistä tarkoitustä syväluotaavammasta vinkkelistä ja samalla tuoda esille oma näkemykseni siitä, että niin kovin moni asia on kiinni meidän omasta toimintatavasta. Naisten oikeuksiin ja tasa-arvoiseen maailmaan liittyy tottakai paljon muutakin, kuin uraan liittyviä kehitystarpeita, mutta tällä kertaa päätin sohaista muurahaispesää  tämän aihepiirin osalta.  

Rajuistakin yleistyksistä huolimatta toivon, että tämä erilainen ja blogin aihepiiristä poikkeava teksti ei ärsyttänyt, ainakaan ihan hirveästi. Jos aihe herätti mielenkiintoa, niin naistenpäivän vinkkini teille on kirjasuositus tuplana. Jos haluat kehittää oma työminääsi ja edesauttaa naisten välistä solidaarisuutta, niin suosittelen lämpimästi lukemaan Lois P. Frankelin Kiltti tyttö ei pääse pomoksi sekä Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirjoittaman Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Kerrassaan inspiroivaa luettavaa. 


                                                 Kuva lainattu 

Lupaan palata takaisin turvallisemmalle maaperälle heti seuraavassa postauksessa. Keskittyyhän blogini aika kevyisiin juttuihin. Tiedättekö; sisustukseen, asusteisiin, ruokaan ja muuhun "hömppään". Naisellisiin juttuihin - Hömppään. ;)  Onneksi hömppä on kuitenkin sopivissa määrin ihan suotavaakin ja naisellisuutta saa korostaa. Nainen voi kuitenkin olla paljon muutakin kuin kiltti ja nätti.  

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin jätän näppiksen lepäämään ja toivotan teille arvon ladyt 

hyvää naistenpäivää!

10 kommenttia:

  1. AMEN!

    Aivan MAHTAVA kirjoitus!!! Ja comppaan hyvin monessa kohtaa sinua!!!!

    Noista lasten leikeistä ja vaaleanpunaisista unelmista.. Niin. Minulla on 5 - vuotias tyttö, joka on koko ikänsä leikkinyt vain ns. "poikien leikkejä". Autot, spidermanit ja muut menevät nukkeleikkien edelle. Tyttö on jopa sanonut, että mä tykkään enemmän poikien leikeistä, kun tyttöjen. FINE, you go girl. En ole koskaan tyttärelleni patistanut " tyttöjen leikkejä" vaan antanut hänen leikkiä JUURI niillä leluilla millä hän haluaa. Mitä sitte? Tekeekö se lapsestani huonomman, EI! Pääasia, että baby on onnellinen ja viihtyy leikeissään.

    Nyt on alkanut hieman enemmän korut ja hiusjutut kiinnostaa :) Eilen tyttö valitsi yövaatteiksi: Salama McQueen shortsit, Spiderman paidan ja siihen päälle hameen :) HIHIH! Mun rakas!!

    Paljon olisi kommentoitavaa tekstiisi, mutta jätän sen tähän!! AIVAN mahtava kirjoitus Jen <3 <3 <3

    Kivaa perjantaita :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tästä aiheesta tosiaan varmasti riittäisi jutusteltavaa ja mielipitäitä vaikka kuinka paljon.
      Voi miten hauska yöpukuyhdistelmä tyttärelläsi. :)

      Jos minulla joskus on tytär, niin varmaan ensihuumassa ympäröisin hänet kaikella vaaleanpunaisella, mutta aivan varmasti kiinnittäisin huomiota siihen millaisia leluja hänelle hankkisin. Toki lapsen pitää saada leikkiä niillä leluilla, joilla leikkiminen tuntuu kivalta.

      Poista
  2. Hei. Käyn säännöllisesti lukemassa blogiasi, vaikka en käynnistä merkkiä jätäkään. Tämän päivän postaus on kuitenkin niin mahtava, että pakko kommentoida. Nuo sanat voisivat olla suoraan suustani. niin paljon on samoja ajatuksia kanssasi. Hyvää naistenpäivää sinulle, Jen. Vaikutat fiksulta ja määrätietoiselta naiselta. Aionkin käydä viikonloppuna lainaamassa suosittelemasi kirjan. Tuon jälkimmäisen siis. Ensimmäisen oonkin jo lukenu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, nyt kyllä jo punastuttaa. Kiitos sanoistasi ja kiva, että jätit merkin käynnistäsi. Toivottavasti löysit kirjastosta etsimäsi kirjan. :)

      Poista
  3. Huhhuh, miten hyvää ulosantia! Saahan sitä välillä ottaa asioihin kantaa vähän ronskimmallakin kädellä, jos on fiksuja ajatuksia ja osaa ne vielä pukea näin hyvin sanoiksi.. Hyvä Jeni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä kieltämättä pari iltaa tätä tekstiä veivasin ja jahkailin mitä uskallan kirjoittaa ja mitä en. Tässä olis nyt sitten se kultainen keskitie. :)

      Poista
  4. Voi JESTAS SENTÄÄN!!! Tiedätkö, naistenpäivänä musta tuntuu, että me tarvitsemme juuri tätä; naiseuden käsitteen ravistamista ja itsemme kunnioitusta!!

    Itse työskentelen naisvaltaisella alalla, ja no, kaiketi sukupuolesta johtuen aika palkkakuopassahan täällä ollaan. Minusta homma on kuitenkin kiinni siitä, että tällä alalla edustetaan peräti kolmea eri ammattiliittoa, jotka puolestaan eivät saa aikaan yhteistyötä. Jos joskus yhden ammattiliiton jäsenet ovatkin olleet lakossa, on muiden liittojen jäsenten pitänyt paikata heidän työpanoksensa käytännön työssä ja lopulta mikään ei muutu. Eli yhteisyyttä, yhtenäisyyttä ja just sitä sisterhood-henkeä kaivattaisiin!!

    "Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan."

    Ylipäätään lause jota ehkä kannattaisi funtsia muutoinkin kuin sillä perinteisellä taivas-helvetti-akselilla...

    Ja vaikka palaatkin takaisin "hömppään", niin älä suotta unohda kaikkea tätä oikeasti tärkeää! Multa sait ainakin just nyt kymmenen pistettä ja papukaijanmerkin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle sanoistasi, Dara :) Kiva kuulla, että nämä vähän totisemmatkin asiat jaksavat kiinnostaa. Mielipiteitähän täältä toki löytyy, kärkkäitäkin, mutta katsotaan nyt mitä tänne kirjoitan. Osa asioista menee niin henkilökohtaiseksi, ja niistä en uskalla tänne kirjoittaa, vaikka tahtoa välillä olisikin.

      Aika hyvä pointti tuo ammattiliittoasia, itse en sitä ole tullut ajatelleeksi. Olisi kyllä mahtavaa, kun myös naisvaltaisilla aloilla saataisiin palkka-asiat reilaan. Vielä mahtavampaa olisi, jos porukka todella löytäisi juurikin tuota mainitsemaasi sisterhood-henkeä. Yhdessä tekemällä saataisiin varmasti paljon enemmän aikaisemmaksi. Onhan meitä jo kaksi! :)

      Poista
  5. Minä ainakin viihdyn blogisi parissa, vaikka tarjoilisit jatkossakin postauksia vähän vakavampaan sävyyn.. Mahtava teksti - antoi todellakin ajateltavaa!

    Mimi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja kiitos, että jätit viestiä. Otetaan sitten sopivan tilaisuuden tullen lisää vähän vakavampiakin mielipiteitä. :)

      Poista