perjantai 3. toukokuuta 2013

Synttärisankarin terveiset

Tällä neidillä räpsähti perjantain kunniaksi uudet kilometrit mittariin ja nyt jatketaan sitten eteenpäin 27 -vuotiaana. Jaiks! Siellä se 30 jo pelottavasti alkaa kummittelemaan. 

Siitä lähtien, kun se kaksvitonen on tullut ylitettyä, olen alkanut väkisinkin miettimään, mitä kaikkea sitä olisi tähän ikään mennessä pitänyt saavuttaa. Sehän nyt on selvää, ettei elämää kannata liikaa suunnitella, kohtalo kun päättää välillä ottaa ohjat täysin omiin käsiinsä, vaikka omassa mielessä olisi muuta suunnitellutkin. Siitäkin huolimatta tiettyjä juttuja tulee funtsittua aika paljon ja välillä tuntuu, että näin kolmenkympin rajapyykin lähestyessä elämä on yhtä aikatauluttamista niiden suurimpien päätösten ja valintojen eli työn, opiskelun ja perheen suhteen. 

Olen kyllä tyytyväinen tähän mennessä tekemiini valintoihin ja nykyiseen elämäntilanteeseen, mutta omia päätöksiäni tulevat aina välillä sotkemaan ympäristöstä kantautuvat tahdittomatkin kommentit. Onneksi olen oppinut olemaan välittämättä muka hauskoista, mutta asiattomista huomautuksista ja mikä parasta, näitä kommentteja ei kuitenkaan ole koskaan tullut minulle läheisimmiltä ihmisiltä. Kovin syväluotaavaa analyysia en halua täällä omista iän tuomista paineista tehdä, mutta halusin ohimennen mainita asiasta, sillä tämä on aihe, josta tulee todella usein ystävien kanssa puhuttua. Nyt keskityn kuitenkin nauttimaan tästä uudesta iästäni kantamatta sen enempää huolta huomisesta. 

Ai niin, yritin etsiä tähän sopivaa kuvaa omista arkistoista. Mitään sopivaa ei oikein löytynyt, joten yllätin itsenikin ja päätin kuvittaa tämän tekstin omalla 27 -vuotiaalla naamallani töistä kotiutuneena. Hieman jännittää laittaa omaa nassua tänne, mutta onhan se kivempi lukea blogeja, jossa kirjoittajalla on kasvot, ainakin yhdessä postauksessa. Vai mitä? 

Aurinkoista perjantai-iltaa!    

18 kommenttia:

  1. Onnea onnea! Täällä tulee pyöreitä ensi kuussa täyteen. Ei ahdista eikä jännitä :D Elämä on ihanaa just nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Itsestähän se fiilis tosiaan on kiinni, ei pidä itse luoda mitään turhia paineita, vaan nauttia hetkestä. :)

      Poista
  2. Hurjan paljon onnea nuori nainen! Ja iiiiso synttärihalaus <3

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea! Sinä oot kyllä niin kaunis, että saa useamminkin näkyä kasvosi. :) Ja täällä kyllä ymmärretään minkälaisia fiiliksiä niistä ns. iän tuomista paineista ja jutuista voi tulla. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista. :) Enkä sen oman lärvin kuvan voi tänne joskus läväyttää, mutta yritän pitää kuvauskohteet ensisijaisesti muissa jutuissa. :)

      Poista
  4. Paljon synttärionnea täälläkin, hehkeä leidi! Vielä on matkaa kolmeenkymppiin, olen vuoden jatkuvasti edellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack tack. Korjaisin, että puoli vuotta, et vuotta ;)

      Poista
  5. Lämpimät Onnittelut kummitytölle! Kummitäti

    VastaaPoista
  6. Onnea onnea. Mä voin kertoa, että 30 kympin jälkeen oon ollut tyytyväisempi elämään, kun koskaan ennen! :))

    Kaunotar olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen itsekin huomannut, että muutama vuosi sitten lisävuodet "ahdistivat", kun ei ollutkaan enää 20 vuotias. Tänä ja viime vuonna syntärit on menneet paljon keveämmin. Ehkä se 30-kriisi tuli mulle 25 -vuoden kriisinä. ;)

      Poista
  7. onnea vähän myöhässä! :) ja ei se 30 sitten kumminkaan ihan niin kamalan iso luku ole kun sen saavuttaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. :) Eihän se varmasti olekaan, siitä on vain jotenkin tehty (tai siis itse olen tehnyt) sellainen "peikko".

      Poista
  8. Onnea onnea! :)
    Kyllä elämä on vaan niin laiffii!! :)

    VastaaPoista
  9. Paljon onnea näin jälkikäteen, hehkeä neiti 27! On sulla vielä matkaa kolmeenkymppiin kuitenkin. :)

    Musta on hyvä, että olet vähän miettinyt jo, että mitä olet saavuttanut tähän mennessä, ja että seisot valintojesi takana. Niin se pitää mennäkin, sanoi muut mitä tahansa. Ja se, että funtsii, miltä elämä tällä hetkellä maistuu, voi tuoda uutta suuntaa loppuelämälle. Tärkeintä on elää omannäköistään elämää, eiks jeh?

    Sanoisin näin jo neljäkymmentä täytettyäni, että se kolmekymppiä oli vallan ok, eikä ollut kriisejä. Nyt on jo ehkä vähän aihettakin "kriiseillä". ;)

    Loppuviimeksi sitä tuntuu, että kaikki iät on olleet jees silloin, kun sitä ikää eli. Enkä missään tapauksessa haluaisi olla enää 25-vuotias, mutta tässä vaiheessa kropan rapistuminen on se asia, jonka voisi jättää pois. Yhtäkään kokemusta ja iän tuomaa viisauden ripausta en kuitenkaan jättäisi pois!

    VastaaPoista