maanantai 26. elokuuta 2013

Amsterdam: Matkapostaus

Alkukesästä kerroinkin tarpeesta pienelle minihäämatkalle heti juhlan jälkeen. Täällä pohdiskelin sopivaa kohdetta muutaman päivän irtiotolle, mutta päämäärä jäi vielä mietintämyssyyn. Itse asiassa kävi niin, ettei matkalipuissamme lukenut mikään em. kohteista vaan vedimme varsinaisen ässän hihasta. Tarkemmin sanottuna mies veti.



Amsterdam; Red light district ja kannabis. Siinä minun ensimmäiset mielikuvat Alankomaiden pääkaupungista. Mielestäni omat ehdotuksani pieksivät miehen ehdottaman "damin" 100-0, olin jo muutenkin valinnut mielessäni Barcelonan. Sitten avarsin mieltäni ja kuuntelin miehen myyntipuhetta vähän tarkemmin; kapeita katuja, sympaattisia vanhoja taloja, kanaaleita ja iloisia ihmisiä. Tämähän voisi sittenkin olla sopiva kohde kolmen yön minireissulle.  


Ja niin lähdettiin. Viime maanantaina suuntasimme KLM:n lennolla perille kohteeseen. R oli tehnyt meille varauksen NH Barbizon Palace –nimiseen hotelliin. Mies sai valita maan, minä valkkasin hotellin. Näppärän hotellin valitsinkin, sen lisäksi, että hotelli oli oikein viihtyisä, sijaitsi se myös aivan vastapäätä päärautatieasemaa. Säästimmekin sievoisen summan siirtymällä lentokentältä kaupunkiin taksin sijaan junalla.  Schipholin yhteydessä oli oma asema, josta pääsimme kätevästi hyppäämään junaan. Lipun hinta oli tiskiltä ostettuna 4.40 €, automaatista lipun olisi kaiketi saanut hieman edullisimmin. Junamatka otti sellaiset 15 minuuttia (ylimääräisiä pysähdyksiä ei juuri ollut). Saamiemme tietojen mukaan taksimatkassa olisi voinut vierähtää 30-40 minuuttia ja hinta olisi ollut vähintään 50 €. Olimme siis varsin tyytyväisiä tähän valitsemaamme junavaihtoehtotoon. Samalla kulkupelillä myös palasimme torstaina lentokentälle. 

Itse hotellissa meillä oli huone varustettuna kanaalille päin antavalla ranskalaisella parvekkeella. Kanaalin varrella oli paljon ravintoloita, joten iltaisin ja öisin huoneeseemme kantautui jonkin verran melua. Yöpöydälle oli jätetty korvatulppapakkaukset, mutta itse en niitä tarvinnut. Lienekö edelliseltä viikolta jäänyt niin paljon univelkaa, ettei melu estänyt unen tuloa millään lailla. Herkkäkorvaisia kadulta kantautuva musiikki ja puheensorina olisi kuitenkin saattanut häiritä.



Amsterdamin kadut olivat mielestäni varsin ihastuttavia. En ole koskaan käynyt Italiassa, mutta jostain syystä ensifiilis hotellihuoneen parvekkeelta tunnusteltuna toi mieleen Italian, tai ehkä tarkemmin sanottuna Venetsian. Luultavasti se johtui hotellin takana kulkevasta kanaalista, mutta varmasti myös kapeista mukulakivikaduista. 

Kadut olivat kapeita ja rakennukset viehättäviä. Lukuisten kanaaleiden lisäksi kaupungin arkkitehtuurista tekee omaperäistä vanhat ja silminnähden vinossa olevat talot. Kaupungissa on tuhansia 1500-1700 -luvulla rakennettuja taloja. Niiden kadunpuoleinen julkisivu on kapea ja korkea, joka johtuu siitä, että monia vuosia sitten tonttihinta määräytyi kadunpuoleisen julkisivun koon mukaan.  En tiedä ovatko rakennukset kallistuneet ajansaatossa vanhojen puupaalujen lahotessa vai onko ne jo lähtökohtaisesti rakennettu vinoon vinssikoikulla tehtävän tavaran noston helpottamiseksi. Oman fiiliksen katukuvaan toivat myös asuntolaivat ja kanaalien päälle rakennetut asunnot. Olisi ollut todella ihanaa vierailla tällaisten kenallaan olevien talojen asuntojen lisäksi myös näissä veden päällä olevissa asunnoissa ja aistia niiden tunnelmaa.




Liikennekäyttäytyminen oli ainakin minun tottumuksille liian sekavaa ja hurjaa. Pyöräilijöitähän kaupungissa on aivan tolkuttomasti, mutta heidän ajotapansa oli mielesäni hermoja raastava. Isommilla teillä pyöräilijöille oli omat ajokaistansa liikennevaloineen, mutta valitettavasti näistä valoista ei vain tunnuttu välittävän pätkääkään. Vaikka iso rypäs oli ylittämässä suojatietä vihreillä valoilla, polkivat pyöräilijät törkeästi massan läpi. Parin tunnin kaupunkikävelyn jälkeen opin, että jalankulkijoille palaviin vihreisiin valoihin ei todella kannata luottaa. Ihmettelen vieläkin, etten nähnyt ainuttakaan yhteentörmäystä kaupungin hurjassa liikenteessä. Onneksi pyöräilijät olivat kuitenkin aktiivisia käyttämään kelloa äänimerkkinä. Kun New Yorkissa sai jatkuvasti kuulla auton torven soiton, kilisi Amsterdamin kaduilla polkupyörän kellot.  





Matkan tarkoitus ei niinkään ollut shoppailu, vaan rento yhdessä olo. Kuitenkin katuja tallatessa tuli poikettua yhdessä jos toisessa putiikissa. Suurimmat panokset olin suunnannut sisustuskaupoille, mutta valitettavasti jouduin pettymään. Utrechtsestraatin kehuttiin olevan hyvä paikka sisustusostoksille. Mielestäni kävelimme kadun päästä päähän, mutta matkan varrella näin vain muutaman sisustuskaupan. Toki näissä kaikissa kävimme, mutta mitään ei tarttunut mukaan. En oikeastaan tiedä mitä kaupoilta halusin, mutta ainakaan se ei ollut sitä mitä ne tarjosivat. 

Mielenkiintoisimmat sisustuskaupat löysin aivan muilta kaduilta. Viehättävällä näyteikkunalla sisälle liikkeeseen houkutteli nimittäin Haarlemmerstraatilla oleva eko-ystävällinen Sukha. Valikoimiin kuuluu hollannissa suunnitellut tai valmistetut tuotteet. Sisustustuotteiden lisäksi pienessä liikkeessä oli mm. vaatteita. Tarjolla ei ollut mitään yksittäistä must have -tuotetta, ei ainakaan sellaista jonka olisin voinut lentokoneessa näppärästi kuljettaa, pidin kuitenkin liikkeen maanläheisestä tunnelmasta ja kauniista somistuksesta.




















Mainitsemisen arvoinen paikka oli myös Moooin showroom, joka löytyi Westerstraatilta. Moooi tuotemerkki oli minulle itseasiassa uusi tuttavuus, mutta merkin alta löytyy paljon mielenkiintoista Designia kalusteista valaisimiin ja pienesineisiin. 

Tiistaina illan hämärtyessä kävimme noin tunnin mittaisella risteilyllä. Ennen lähtöä ostimme sataman kahvilasta lasilliset viiniä, jotka sai ottaa mukaan veneeseen.  Risteily oli viihtyisä; lämpimänä kesäiltana oli kiva katsella kaupungin valoja ja tunnelmaa. Risteilyn aikana ajoimme Euroopan suurimman kelluvan kiinalaisen ravintolan ohi. Sea Palace näytti kutsuvalta ja kiinalaisen ruoan ystävinä päätimme mennä kyseiseen ravintolaan seuraavana iltana syömään. Onneksi menimme. Pöytävarausta meillä ei ollut, mutta onneksi olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että onnistuimme saada pöydän kivalta paikalta. Söimme 4 ruokalajin illallisen. Ruoka oli ihanaa, erityisesti pidin alkupaloista ja raikkaasta jälkkäristä. Tätä paikkaa ja Dim Sum Menua voin kyllä suositella lämpimästi niin ruoan kuin palvelunkin puolesta.
























Matka sujui hyvin ja meillä oli oikein rentouttava minihäämatka. Olen joskus kuullut, ettei häämatkalle kannattaisi lähteä heti häiden jälkeen. Nyt ymmärrän omakohtaisesti miksi. Viimeiset viikot ennen häitä olivat sellaista hässäkkää, ettemme kerinneet juurikaan tutustua tulevaan matkakohteeseemme, saatikka miettiä mitä siellä halutaan tehdä ja missä käydä. Vielä sunnuntai-iltana häälahjojen avaamisen jälkeen sanoin miehelle, ettei tunnu ollenkaan siltä, että huomenna lähdetään matkalle. Yksi matkan parhaista asioista on sen suunnittelu ja sitä odottaminen, meillä tämä vaihe jäi kokonaan pois. Häät ja niiden valmistelu imivät kaiken energian. Käytännössä lähdimme matkalle siis aivan  takki auki. Kiva kokemus sekin, mutta rehellisesti on sanottava, että olisimme varmasti saaneet kaupungista enemmän irti, jos olisimme tutustuneet siihen etukäteen.  



Ja niistä ennakkokäsityksistäni; prostituutiosta. Olihan sitä. Punaisten lyhtyjen alueella kävimme pariinkin kertaan luomassa uteliaita katseita punaisin valoin valaistuihin näyteikkunoihin. Miehiä putkahteli silloin tällöin sisään ja ulos pienistä ovista, mutta kyllä enemmistö kaduilla olijoista oli puhtaasti uteliaita turisteja. Vielä iltamyöhäänkin Red light districtiksi nimetyllä alueella liikkui niin nuoria pareja rattaiden kanssa kuin vanhempia eläkeläisparejakin. 

Entäs se kannabis? Kyllähän se pilvi kadunkulmilla tuoksui. Siististi pukeutuneet ihmiset näyttivät pössyttelevän terassilla työpäivän päätteeksi puolikkaan jointin ja välillä vastaan käveli nuorista miehistä koostuvia jenkkituristeja silmät hieman punottaen. Siististi he silti näyttivät käyttäytyvän. Paljon pahempaa näkee ihan tässä Jyväskylän baarikeskittymässä lauantai-iltaisin. 

Kaupunkialue oli loppujen lopuksi aika pieni ja liikkuminen siellä kävi näppärästi jalan. Paljon tuli nähtyä, mutta harmittamaan jäi Anne Frankin talo, jonne emme ehtineet. Noh, halutessamme olisimme ehtineet, mutta jono tähän turistinähtävyyteen oli niin pitkä, että emme malttaneet tuhlata siinä aikaa. Tyydyimme ainoastaan kävelemään talon ohi jonoa kauhistellen. Enkäpä vierailemme kaupungissa joskus uudestaan. Silloin haluan kyllä piipahtaa Anne Frankin talon lisäksi jossakin kaupungin lukuisista museoista. Ja syödä suklaakuorrutetun vohvelin.  

4 kommenttia:

  1. Mekin oltiin pari kuukautta sitten Dameissa ja täytyy sanoa että ennakkoluulot kaupungista olivat kans aikamoiset liittyen juurikin prostituutioon ja piven poltteluun. Mutta mitä vielä, täällä Suomessa näkee todellakin paljon pahempaa menoa!
    Ja ne pyörät, hih kuinka paljon niitä on! Aina sen on tiennyt että pyörät on siellä pop, mutta sitten kun sinne paikan päälle pääsi näkemään niin sitä vasta oikeasti ymmärsi niiden suosion :D Ja todellakin jalankulkijat väistää, se tuli selväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta huikein oli se kolmessa tasossa oleva jäätävän kokoinen pyörien "parkkitalo" siinä aseman vieressä. :)

      Poista
  2. Tuolla ei olekaan tullut käytyä ja en kyllä ehkä itsekään heti ensiksi tulisi tätä kaupunkia valitsemaan tai ei ole ainakaan tullut edes mieleeni :) Tämän postauksen jälkeen voisin harkitakin :) Kivalta näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti harkita. Ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki. :)

      Poista