keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Indiedays Inspiration ja Casa Volmari

Edellisen postauksen lopussahan vinkkasin tulevista hyvistä uutisista ja nohevimmat ovatkin ehkä jo huomanneet sivupalkkiin tänään ilmestyneen bannerin. Ylpeänä ilmoitankin blogini kuuluvan tästä päivästä lähtien Indiedays-Inspiration -yhteisöön. Indiedays on Suomen johtava blogiportaali ja epäilemättä jo entuudestaan tuttu monille teille. Tässä kuitenkin pähkinänkuoressa tietoa palvelusta heidän omin sanoin.

Indiedays tarjoaa lukijoilleen uuden tavan seurata blogeja elämyksellisen kuvavirran avulla. Olemme kutsuneet portaalimme blogimaailmaan 300 laadukasta blogia, joista löydät joka päivä uutta inspiraatiota elämääsi. Sivuiltamme saat ideoita pukeutumiseen, ruoanlaittoon, sisustamiseen ja oman elämän piristämiseen vaikkapa uudella meikillä tai kampauksella.

Voinette kuvitella kuinka otettu ja innoissani olin kutsun saatuani ja miten loistava päätös heinäkuulle tämä päivä on ollut. Seuraan aktiivisesti monia sekä Indiedaysin alustalla toimivia, että  Indiedays Inspiration -yhteisöön kuuluvia blogeja, joten on suuri kunnia saada kuulua nyt itsekin tähän joukkoon. Casa Volmari jatkaa edelleen bloggerissa, mutta sen lisäksi postaukseni päivittyvät myös indiedays Inspiration -sivustolle. Näissä innostuneissa fiiliksissä on hyvä jatkaa eteenpäin oman blogin parissa. Aihealueet tulevat edelleen käsittämään pääasiassa sisustusta, kotia, ruokaa ja matkailua, mutta kehitysideoita otan luonnollisesti iloisin mielin vastaan.

Indiedays -yhteisöstä löytyy toinen toistaan upeampia blogeja, joten käykäähän tutustumassa sivuston kuvavirtaan tästä. Ja mm. äiskälle tiedoksi, että Casa Volmarin löydät indiedaysista tästä osoitteesta:

                              http://www.indiedays.com/blog/casavolmari 


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Lomatunnelmia

Hellurei vaan. Täällä on loma lähtenyt käyntiin aurinkoisissa ja leppoisissa tunnelmissa. Ensimmäisen viikon jokaiselle päivälle on sovittuna menoa, mutta aikaa jää myös kivasti pelkään oleiluun. 

Ensimmäinen virallinen lomapäivä eli eilinen, sisälsi pientä shoppailua, kun pääsin vihdoin tuhlaamaan synttärilahjaksi saamani lahjakortin paikalliseen sisustusliikkeeseen. Liikkeessä olisi ollut vaikka mitä ihanaa kotiin viemisiksi, mutta loppujen lopuksi päätös tämänkertaisesta ostosvalinnasta oli helppo. Ostoskassin sisällöstä lisää myöhemmin.

































Ruokakaupassa käynti ei houkutellut sen enempää minua kuin miestänikään, joten valitsimme sen helpon tien herkullisen lounaan ääreen. Sushi Muang Thai -ravintolassa Torikeskuksessa oli eilisen valinta. Taidamme pian saada paikkaan jonkin sortin kantis-kortin, niin usein siellä tulee käytyä. Mutta mikäs siinä, paikka on viihtyisä, palvelu ystävällistä, hinnat kohdallaan ja mikä tärkeintä, ruoka on maukasta. 
Ilta hujahtikin sitten kera kaasojen askartelun merkeissä. Tekemistä liiman ja saksien kanssa riittää vielä muillekin illoille, mutta kivasti saatiin yhdessä aikaiseksi. Aika meni kuin siivillä, mutta kyllä näin iso askartelu-urakka on suosiolla syytä jakaa usemmalle illalle, muuten alkaa laatu kärsimään. (Allekirjoittanuthan teki illan viimeiset leimaukset aivan väärälle puolelle paperia, eikä edes itse huomannut virhettään, ennen kuin kaaso siitä ystävällisesti huomautti.) 

Eilen tehtiin mm. näitä ihastuttavia Pom Pomeja, jonka selkeän valmistusohjeen bongasin täältäSuurin osa Pomeista on vielä avaamatta, jotta niiden kuljetus juhlapaikalle sujuu kätevämmin, mutta ne muutamat jotka avasimme lopputuloksen varmistamiseksi, roikkuvat nyt olohuoneen ja ruokailutilan ikkunoiden edessä. Naapurit varmaan ihmettelevät, mikä mutteri päästäni on irronnut, kun valoaukot täyttyvät näistä palleroista, mutta tämä verhokiskosta roikottaminen toimii mielestäni hyvänä säilytyspaikkana näille koristeille. Ja kuten kuvasta huomaatte, onnistuin kuin onnistuinkin saamaan korallinpunaista silkkipaperia, vaikka sävyn saatavuudesta täällä jokin aika sitten marisinkin. Olen niin tyytyväinen tuohon väriin. En malta odottaa, että näen nämä Pomit juhlapaikalla in action.

Tällaista tänne siis. Minulla on kerrottavana teille myös muita hyviä uutisia, mutta niistäkin lisää myöhemmin, vielä pitää hetki malttaa.  Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin?

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Out off office

Muut taitavat jo pikkuhiljaa palailla takaisin sorvin ääreen, mutta minua takaisin palanneet aurinkoiset ja lämpimät kesäpäivät ovat viritelleet lomatunnelmiin. Tottapuhuen mitään kovin kummoisia virittelyjä ei ole tarvittu, sen verran tässä on jo omaa vuoroa odotettu. Tänään se sitten alkoi; minun kesäloma.  

Seuraavat neljä viikkoa voikin olla aivan reporankana ja aivot narikassa. Ja pyh, ketä oikein luulen tässä huijaavani, korkeintaan itseäni. Out off office pitää paikkansa kyllä, mutta seuraavat kolme viikkoa mennään kyllä aika haipakkaa hääjuttuja valmistellen. Sitten täräytetään naimisiin ja viimeinen lomaviikko vietetäänkin pienellä kaupunkihäämatkalla rouvashenkilönä. Tavoiteena tuolloin on olla aika paljon vähemmän stressaantunut, kuin tällä hetkellä. 

Siinäpä highlightit minun kesälomasuunnitelmista. Ehkä väliin mahtuu ylläolevien lisäksi myös rentoa oleilua ilman aikataulua, pieniä kesäretkiä, perhettä ja ystäviä sekä muita kivoja asioita, jotka tekevät kesän, loman ja kesäloman.




Onko muita elokuun lomailijoita vai joko syksyinen arki alkaa tekemään tuloaan?
Olitpa sitten lomalla tai et, toivotan sinulle aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

New York: matkapostaus osa II

Tämä postaus on odottanut kirjoittajaansa ja lojunut luonnoksissa aivan liian pitkään. Saanhan vielä kolme kuukautta reissun jälkeen palata New Yorkin matkatunnelmiin, saanhan? Ensimmäisestä osiostahan, jonka voit lukea täältä, jäi kertomatta muutamia juttuja, joten parempi palata niihin myöhemmin kuin ei milloinkaan.




Meidän matkalla aika isossa roolissa oli shoppailu ja Fifth Avenuella käytiin tietenkin fiilistelemässä monien huippumerkkien lippulaivamyymälöissä. Kuitenkin esimerkiksi LV:llä tyydyin ainoastaa ihailemaan huivi- ja laukkutarjontaa, sillä ainakaan tässä elämänvaiheessa kuluttamiseni fokusoituu jonhonkin aivan muuhun, kuin nelinumeroisen hintalapun sisältäviin käsilaukkuihin. Jos tarkoituksena olisi kuitenkin ollut sijoittaa esimerkiksi kyseisen merkin laukkuun, olisin sen tällä reissulla tehnyt, sillä vaikka eurooppalaisten merkkituotteiden hinnoissa ei juurikaan eroa Suomen vastaaviin ollut, olisi valuuttakurssi ollut puolellani.  

Fifth Avenuella ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on Abercrombie & Fitchin lippulaivamyymälä. Heidän nimikkotuoksunsa leijailee kadulle ja itse paikka on kuin yökerho; musiikki pauhaa, valaistus on hämärä ja myyjät (sekä miehet, että naiset) aivan jäätävän hyvännäköisiä. Joidenkin myyjien tehtävä on vain jammailla ja tervehtiä asiakkaita. Mikäs siinä. Osa tuotteista ei ole edes myynnissä, mutta esillä kuitenkin. Tarjolla on mm. college-asuja, kauluspaitoja, mekkoja, farkkuja, lyhyesti sanottuna värikkäitä vapaa-ajan vaatteita. Kiinnosti heidän tuotemerkkinsä tai ei, on konsepti kuitenkin näkemisen arvoinen. 

Lisää ylellisiä putiikkeja löytää myös SoHosta. Alue on aiemmin ollut erityisesti taiteilijoiden suosiossa, kun rakennusten ylimmissä kerroksissa on aikoinaan ollut paljon heidän ateljee-tilojaan. Sittemmin ateljeet on remontoitu keskiluokan loft-asuntoiksi. Aueen pienet kadut olivat siistejä ja viehättäviä. Harmi, että aikaa oli rajallisesti ja SoHossa vierailu jäi vain pariin tuntiin.

Pidän valtavasti Fifth Avenuesta, katu on siisti, ihmiset tyylikkäitä ja kaupat kutsuvia. Jos olisinkin varakas nainen, kyseinen katu olisi varmasti shoppailupaikkani. Tällaisen taviksen  kannattaa kuitenkin suunnata rajallisen pankkitilinsä kanssa Manhattanin "Löytötexiin" eli TJ Maxiin, Marshallsiin sekä tietenkin aivan huikeaan Century 21:iin. Etenkin TJ Max ja Marshalls näyttävät yleisilmeeltään aikamoisilta halpahalleilta, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Vaatteet roikkuvat rekissä vaatekappaleittain kokolappujen mukaisessa järjestyksessä. Jos etsit M kokoista toppia, tiedät etsiä niitä yhdestä ja samasta kohdasta. Rekistä tulee todennäköisesti vastaan mm. Korshin, Guessin, Calvin Kleinin ja Ralph Laurenin vaatteita, joiden hintalappu laittaa hymyilyttämään. Kenkiä, vaatteita ja laukkuja myydään suunnilleen 50 % alennuksella ns. perushinnasta. Last seasonia. So what?

Century 21 toimii samalla periaatteella eli myy edellisen sesongin tavaraa puoleen hintaan. Liike on kuitenkin siistimpi ja selkeämpi, kuin TJ Max ja Marshalls. Siellä vaatteet ovat esillä malleittain, ei kokojen mukaan. C21 oli nostanut profiiliaan sitten keväästä 2012 ja liike oli kuin mikä tahansa Sokos täällä Suomessa. Ehdottomasti siis käymisen arvoinen tavaratalo tavalliselle ostosmatkaajalle.

Manhattanilla on kaksi C21 -tavarataloa. Isompi ja siistimpi sijaitsee ala-Manhattinilla aivan Freedom Towerin rakennustyömaan vieressä. Toinen, pienempi liike, sijaitsee Broadwayn varrella, 66th. ja 67th. katujen välissä. Columbus Circlestä sinne oli matkaa alle kymmenen korttelia. "Ylä-Centuryssä" käymisen voi yhdistää vaikka kävelyyn Upper West Sidellä, josta voi matkata näiden ihanien asuinkatujen läpi kohti Central Parkkia. Kylläpä kelpaisi asustella tällaisen kadun varrella.
Manhattanin länsipuolelta, Hudson Riverin varrella kulkevalta Manhattan Waterfront Greenwayltä näki hyvin taustalla kohoavan, eteläkärjessä rakenteilla olevan, One World Trade Center eli tuttavallisemmin Freedom Towerin. Runko oli noussut aika paljon sitten edellisen visiitin maaliskuussa 2012, mutta onhan siinä vielä tekemistä. Pidän tornin arkkitehtuurista, olisipa ollut jännittävää vierailla tuolla työmaalla. Työmaan tohinaa pääsee seuraamaan myös aivan vierestä, kadulta aidan takaa. Aika ahkerasti turistit kameroineen lähiympäristössä pyörivätkin.

Greenway kiertää muuten koko saaren, joten sen pituus on reippaat 50 km. Kyseinen kevyenliikenteen baana olisi varmasti hauska kiertää ympäri vaikka polkupyörällä. Tällä reisulla meiltä jäi kuitenkin polkupyörät vuokraamatta ja matkasimme greenwaytä ihan jalkasin muutaman kilometrin verran.

Valitettavasti saaren eteläkärjessä näkyivät vielä hurrikaani Sandyn viime lokakuussa aiheuttamat tuhot. Esimerkiksi Battery Parkiin ei päässyt korjaustöiden vuoksi vierailemaan ollenkaan ja monet ala-Manhattanin liikkeet olivat täysremontissa. Aika monen liikkeen ovessa teksti kertomassa tilanteesta. Shoppailijan kannalta tämä ei sinänsä haitannut, mitään sellaista liikeettä emme suljettuna nähneet, jota ei olisi sitten saaren muista osista löytynyt. Harmitti kuitenkin yrittäjien ja työntekijöiden puolesta, taloudelliset tappiot lienevät aika suuret. Toivottavasti liikkeet ovat jo nyt saaneet ovensa avattua.

Yksi odotettu ostosreissu tehtiin New Jerseyn puolelle Jersey Gardensiin. Kyseessä on iso ostoskeskus, jossa on hurjasti eri merkkien Outlet myymälöistä. Reissuun kannattaa varata koko päivä. Me olimme apajilla jo toista kertaa ja nyt olimme osanneet hioa taktiikkamme paremmaksi. Jersey Gardensiin oli helppo mennä bussilla. Port Authorityn bussiterminaalista laiturilta 111 lähti bussi, joka vei meidät perille alle tunnissa. Samoin Outletin pihasta lähti n. 20 minuutin välein busseja Manhattanille. Mikäli shoppailut venyvät iltaan saakka, kuten meillä kävi, kannattaa varautua pitkiin bussijonoihin. Me olemme molemmilla kerroilla joutuneet jonottamaan bussiin puolisen tuntia. 

Manhattanilta kannattaa ostaa menopaluuliput samalla kertaa. Liput ostetaan aseman palvelupisteiltä, ei bussista. Älä siis suotta mene jonottamaan laiturille bussia, ellet ole jo lippuasi etukäteen ostanut. Jersey Gardensin infopisteessä on tarjolla 5 $ maksava etukuponkivihko, johon ovat oikeutettuja kaikki yli 40 mailin päästä tulleet vierailijat. Ota siis henkkarit mukaan, jotta pystyt todistaman olevasi vähän kauempaa. Ja nyt, ystävät hyvät, tulee rahanarvoista tietoa, sillä näppärä shoppailija voi saada tuon etuvihkosen ilman 5 $ uhrausta, nappaamalla bussiterminaalin palvelupisteiden edustalla olevasta esitetelineestä tämän sinipohjaisen planketin. Sitä, ja niitä henkkareita, näyttämällä saat alennuskuponkivihkon ilmaiseksi. Järjetöntä säästöä. ;)
Reissumme aikana myös Jersey Gardens oli remontissa. Tämä ei sinänsä vaikuttunut ostosten tekoon, mutta paikkaan kuljettiin epämääräisestä sivuovesta ja aulatilat olivat sekaiset. Liikkeissä remontti ei kuitenkaan näkynyt. Hiukopalaa sai nopeasti toisen kerroksen ravintolamaailmasta ,joka oli rajattu remonttialueen ulkopuolelle. Tarjolla oli tuttuun tyyliin kaikkia terveysruokia; hamppareita, pizzaa ja grilliruokaa.

Viimeisenä iltana kävimme ulkona drinkeillä. Paikaksi valikoitui 230 Fifth kattoterassi. Näkymät terassilta olivat vertaansa vailla. Huhtikuinen ilta oli aika viileä, mutta infrapunalämmittimet ja punaiset "kylpytakit" pitivät mansikkamargaritoistaan nauttivat suomalaisturistit lämpiminä. Paikka oli täynnä ja ikähaarukka laaja. Paljon oli nuorekkaita porukoita viettämässä after workkiä intensiivisen keskustelun merkeissä ja sitten vanhempia pariskuntia ihan vain ympärilleen katsellen. Suosittelen kyllä lämpimästi vierailua kyseisellä terassilla. Jos drinkit eivät maistu, voi paikassa käydä myös esimerkiksi viikonlopun aamupäivinä nauttimassa brunssin. Harmi kyllä, lähdin terassille niin tohinoissani, etten ottanut kameraan lainkaan mukaan. Paikanpäälla näitä maisemia katsellessa kameraa tuli hieman ikävä. Onneksi matkaseuralainen oli kuitenkin ikuistanut puhelimeensa tällaisen näkymän.
Jos drinkkien jälkeen iskee nälkä, kannattaa edullista ja nopeaa yösnägäriä hakea vaikka itse Anthony Bourdain suosittelemasta Papaya Dogista.


































Täytyy sanoa, että kyllä tuli taas näitä kuvia katsellessa kaipuu tuonne betoniviidakkoon. Jos loppuvuodelle ei olisi tulossa muita matkakuviota olisin jo varmaan selaamassa lentojen hintoja jouluostosreissua varten. Ehkä välillä on kuitenkin aika muiden kohteiden. Matkaseuralaisen sanoja lainaten; New York pysyy, elää ja odottaa, vaikka siellä ei itse joka hetki olisikaan.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

//Profiteroles au chocolat - Suklaatuulihatut//

Tässäpä olisi tarjolla simppeli resepti näihin eilen leipomiini suklaatuulihattuihin. Halutessaan jäätelön voi korvata vaikkapa kermavaahdolla. Koska itse tykkään lisätä appelsiinin makua leivoksiini,  käytin kastikkeessa appelsiinikrokantilla höystettyä tummaa suklaata, joka toimi mielestäni kivasti.  





tuulihatut:

1 3/4 dl vehnäjauhoja
1/4 suolaa
hyppysellinen muskottipähkinää
2 dl vettä
85 g suolatonta voita
3 munaa


lisukkeet:

275 g tummaa suklaata
1 dl vettä
vaniljajäätelöä

- Valmista tuulihatut siivilöimällä yhteen jauhot, suola ja muskottipähkinä. 

- Kuumenna vesi ja voi kiehuvaksi kasarissa. Ota kasari liedeltä ja lisää veden ja voin joukkoon kuivat aineet. Vatkaa seos tasaiseksi. Siirrä kasari takaisin miedolla lämmöllä olevalle liedelle ja kypsennä seosta parin minuutin ajan koko ajan sekoittaen.

- vatkaa yksi muna erilllisessä kulhossa. Laita loput kaksi munaa jauhoseokseen. Lisää munat yksitellen välissä sekoittaen. Lisää lopuksi vatkattu muna  pienissä erissä koko ajan sekoittaen, kunnes taikina on tasaista ja kiiltävää.

- Tee lusikoita apuna käyttäen taikinasta 12 kekoa leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

- Paista uunissa 25-30 minuuttia.

- Kun tuulihatut ovat kohonneet ja saaneet väriä, käännä uuni pois päältä, avaa uunin luukku ja jätä leivonnaiset jäähtymään uuniin.

- Halkaise jäähtyneet tuulihatut sahalaitaisella veitsellä.

-Valmista kastike laittamalla kattilaan vesi ja suklaa. Anna suklaan sulaa vesihauteessa välillä sekoittaen. Pidä kastike lämpimänä tarjoamiseen asti. Tarvittessa voit lämmittää kastikkeen uudelleen hiljaa kiehuvan veden päällä.

- Täytä halkaistut tuulihatut jäätelöpallolla ja kaada lämmin suklaakastike niiden päälle. Tarjoile heti. 




sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Sateinen kesäsunnuntai

Sydänkesä meneillään, mutta ulkona ei todellakaan näytä heinäkuiselta sunnuntain alkuillalta. Mutta mitäs tuosta, ehkä seuraava helleaalto saapuu näille leveyspiireille viikon kuluttua, kun täälläkin päästään aloittamaan se L-kirjaimella alkava neljä viikkoa kestävä ajanjakso. 

Täytyy kyllä myöntää, ettei tämä koko päivän jatkunut tihkusade ole haitannut sitten yhtään. R on ollut aamusta asti töissä ja itse olen saanut pyhittää tämän päivän leppoisaan kotoiluun. Olen nukkunut myöhään, lorvinut sisätiloissa ja lukenut kirjaa, kunnes muistin, että tänään on nimipäiväni. Mikä loistava (teko)syy leipasta jotain makeaa! Niinpä avasin ranskalaisen keittokirjani jälkiruokaosion ja valitsin jotain suklaista.

Nopea kauppareissu lähimarkettiin, hetki keittiössä ja voilá, tämä amatöörileipuri pyöräytti elämänsä ensimmäiset tuulihatut, suklaalla höystetyt sellaiset. En tiedä, miksi olen ollut siinä käsityksessä, että kyseisiä leivoksia olisi jotenkin vaikea tehdä, sillä ihan hyvinhän nuo näyttivät onnistuvan. Mielestäni näyttävät ihan tuulihatuilta ja muistuivat hyvältä. Toki, jos kyytipoikana on vaniljajäätelöä ja suklaata, niin pakkohan sen on hyvältä maistua.

Tällaista herkkua sitä sitten teen kera maisteltiin parvekkeella sateen hakatessa parvekelaseihin. Mielessä oli myös hyvä ystäväni, tämän päivän nimipäiväsankari hänkin, jonka seurassa olisin mielelläni nämä tuulihattuteet juonut. Harmi, että välimatka on turhan pitkä tällaisia pikatapaamisia varten. Terveisiä siis vain H:lle sinne Vaasaan ja onnea myös muille tämän päivän nimipäiväsankareille.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Tasan kuukausi; morsion mietteitä

Kirjasin tänään töissä useaan paperiin tämän päivän päiväyksen 17.7.13 ja joka kerta tuota katsellessa vatsanpohjasta kouraisi; se olisi tasan kuukausi meidän H-hetkeen. Lähtölaskenta on alkanut.

Monet kohdat To Do -listalta ovat saaneet peräänsä OK! -merkinnän (ehkä syytäkin tässä vaihessa). Valmista ei kuitenkaan missään nimessä ole. Esimerkiksi monet askartelujutut odottavat vielä ottajaansa. Homma on kuitenkin hanskassa ja hanska hyvin tallessa, ainakin melkein. Stressinpoikaselta ja pieniltä turhautumis-itku-raivo -kohtauksilta ei kuitenkaan ole vältytty. Tässä vaiheessa kerrottakoon kaikille omia häitään tai muuta tärkeää juhlaa suunnitteleville, että mikäli osaat itsekin epäillä jo suunnittelun alussa, että valitsemasi "teemaväri" saattaa tuottaa ongelmia esimerkiksi saatavuuden kanssa, niin sitä se kyllä aivan taatusti tekee. Vaikka vaatekaupat ovatkin pursunneet korallinsävyisiä vaatteita ja asusteita, niin askartelu-, kangas- ja karkkikaupoissa tämän sävyn saamisessa on ollut "kevyehköjä" ongelmia. Pinkkiä, vaaleanpunaista, punaista oranssia ja persikkaa on kyllä löytynyt, mutta ei sitä korallia. Ehkäpä sävy löytää tiensä näiden alojen putiikkeihin pienellä viiveellä ja ensi kesänä kaikki kyseisestä värisävystä pitävät pääsevät sitten vähän helpommalla. No okei, ehkä elintarviketeollisuus ei seuraa muotivärejä jatkossakaan.  

Viikonloppuna saatiin lista ilmoittautuneista vieraista ja onneksi vain muutama kutsuttu oli jättänyt kokonaan reagoimatta. Epäselvät tapaukset hoituivat aika nopsasti. Eilen raapaistiinkin sitte R:n kanssa tuosta noin vaan istumajärjestys kuntoon. Yllättävän helppo rasti oli sijoittaa kaikki sata vierasta omille paikoilleen. Ei tarvinnut pähkäillä ihan hirveästi, kirosanoja pääsi vain muutama ja äidille ja anopillekin soitettiin molemmin vain kerran. Aika hyvä plaaseraus tuli, vaikka itse sanonkin.

Seuraavat neljä viikkoa tulevat varmasti olemaan vähintäänkin mielenkiintoisia. Onneksi loma alkaa viikon kuluttua, joten pääseen käyttämään kaiken energiani tähän tapahtumaan. Ja mikä parasta, meillä on aivan loistavat apujoukot. Tästä on hyvä ottaa loppukiri ja viimeiset rutistukset.  Nyt leimailemaan. 



torstai 11. heinäkuuta 2013

Se aika vuodesta; Asuntomessut 2013




Huomenna se sitten alkaa, nimittäin Asuntomessut 2013 Hyvinkäällä. Kohteitahan on voinut jo jonkin aikaa käydä urkkimassa Asuntomessujen omien nettisivujen lisäksi mm. Deko –lehden virallisesta asuntomessuluettelosta sekä TM Rakennusmaailma –lehdestä. Tänään alueella on vietetty lehdistöpäivää ja huomenna portit aukeavat myös meille tavallisille pulliaisille. 

Itse olen varsinainen asuntomessufani, jos näin voi sanoa. Ensimmäiset asuntomessut koin vanhempieni kanssa vuonna 1996 Ylöjärvellä. Olin tuolloin 10 –vuotias, enkä  mitä luultavimmin ole osannut ottaa messujen annista ihan kaikkea irti, mutta muistan kyllä viihtyneeni talokierroksilla. Uskoakseni tuon reissun jälkeen aloinkin sitten piirtelemään ruutupaperille omia luonnoksia; jäätävän kokoisia sokkelotaloja, joissa tietenkin piti olla aina uima-allas. Mittasuhteet taisivat olla päin mäntyä ja käytännöllisyydestä ei ollut tietoakaan, mutta sehän ei minua haitannut, ideoita piisasi. Kun muut piirtelivät koiria ja heppoja, minä piirtelin talojen pohjakuvia.

Jos loma-asuntomessuja Ähtärissä vuonna 2000 ei huomioida, Kävin seuraavan kerran asuntomessuilla Heinolassa vuonna 2004. Sinne minut vei kummitätini. Tuon vuoden jälkeen olenkin sitten tainnut käydä kaikilla asuntomessuilla, Oulua lukuun ottamatta. Kauniissa kodeissa kiertely ja ideoiden haaliminen on kaikessa yksikertaisuudessaan puuhaa minun mieleeni. Arvannettekin varmaan, että tänä vuonna mennään taas. Avajaisviikonloppuun ei ole tarkoitus lähteä tungeksimaan, mutta onhan tässä neljä viikkoa aikaa ja kesälomakin alkaa parin viikon kuluttua. Lippu polttelee jo kesäkassissa ja omia suosikkikohteitakin on jo kuvien perusteella valkattu. 

Olen iloinen, että messuilla on esittelyssä Jämerä Sisu. Kohteen sisustus on liekkisaunoineen turhan "Rock" minuun makuuni, mutta olen ihaillut kyseistä talomallia valmistajan nettisuilta jo talvella, juurikin sen ihanan atrium-pihan vuoksi. Mielestäni myös pohja on oikein toimiva. Pian kohteen tunnelmaa ja suojaisaa pihaa pääsee kokemaan ihan paikanpäälle.



Sen verran on myös kotikaupunkia mainostettava, että kannattaa poiketa myös Jyväskylää ja Jyväskylän messuja esittelevässä Paviljongissa. Täältä voit käydä jo etukäteen vilkaisemassa miten kiva ständi sinne on pystytetty ja päätellä ensi vuoden teemoja. Vuoden päästä tähän aikaan Äijälänranta 2014 on meidän kaikkien messuihmisten huulilla. Voin kertoa, että alueesta tulee todella hieno. Rakennustyöthän alueella ovat jo täydessä vauhdissa. Mutta ne ovat sitten niitä ensi kesän juttuja. 

Onko täällä muita messuintoilijoita vai olenko se vain minä yksikseni vähän turhan fiiliksissäni tästä kesätapahtumasta?

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Uutta eteisessä; Kartell Louis Ghost

Jo viime kesän remonttitohinoissa ilmoitin miehelle, että eteiseen hankitaan sitten Kartellin Louis tai Victoria Ghost tuoli. Remontin jälkeen nuukuus kuitenkin iski pahemman kerran ja tuoli jäi ostamatta. Hyvin nopeasti silmäkin tottui väliaikaisesti eteiseen sijoitettuun ruskeaan rottinkirahiin, joka muuten ehti palvella ko. paikalla ”kenkäpenkkinä” lähes vuoden päivät. Välillä ehdin jo ajatella, että ei hankita koko tuolia, maalataan vain rahi mustaksi tai valkoiseksi ja annetaan sen jatkaa omalla paikallaan. Edelleen, kun mies sattumalta pari viikkoa sitten bongasi  Vepsäläisen Design Salesta Kartellin Louis ja Victoria Ghost –tuolit tarjoushintaan, epäröin tuolin ostoa. Ei siksi, ettenkö pitäisi tuolia todella kauniina ja meille sopivana, vaan lähinnä siksi, että tuoli ei tuntunut enää mitenkään erikoiselta tai tavoittelemisen arvoiselta, kun se tuntui löytyvän jo joka toisesta kodista. Hmm, ainakin näin blogimaailmaa ajatellen. Tuntui, että nämä tuolit ovat kokeneet jonkinlaisen inflaation parin viime vuoden aikana, niin paljon niitä on tullut muissa blogeissa ihastelua. Ajattelin, että haluanko enää edes omana kotiini kyseistä tuolia.

Olin kyllä kevään aikana miettinyt eteiseen muitakin tuoleja ja selannut huonekaluliikkeiden valikoimaa, vaan eipä ole löytynyt sellaista tuolia, joka olisi koon, muotoilun ja hinnan puolesta passannut meille. Asiaa kypsyteltyäni ja miehen ehdottaessa, että käytäisiin kotiuttamassa jompikumpi näistä Kartellin tuoleista, päätin heittää ajatukset tää on niin nähty -tuolista romukoppaan. So what, vaikka monilla muillakin on tällaisia tuoleja. Nyt on meilläkin. Ja täytyy sanoa, että kun tuo "Luikkari" on tuossa nyt viikonpäivät nököttänyt, en voisi kyllä olla tyytyväisempi meidän tuolivalintaan. Eteisen ilme keveni kummasti ja löytyipä tuolle kevättalvella värkkäämälleni tyynyllekin oma paikka uuden tuolin myötä.  

Louisiin päädyimme, vaikka Victoriaa me ensisijaisesti lähdimmekin tuohon ostamaan. Victoria näytti luonnossa kuitenkin niin kovin pieneltä, melkein kuin lasten tuolilta, että yhteistuumin hassasimme rahaa kolmekymppiä enemmän saadaksemme näyttävämmän käsinojalliseen version. Käsinojaton vaihtoehto istuu varmasti hyvin pöydän ääreen, mutta tuolla tavalla yksinään Louis toimii mielestäni paremmin. Nyt sitten vain sormet ristiin, ettei tuoliin kerry aivan jäätäviä naarmuja housujen neppareista.




lauantai 6. heinäkuuta 2013

Koti Kellotornissa

Elelin taas tuossa muutama päivä sitten jossain haavemaassa selailleen törkykaallita asuntoja ja taloja maailmalta. Eksyin amerikkalaisen kiinteistönvälitysliikkeen, Corcoranin sivuille. Bongasin sieltä tämän vähintäänkin mielenkiintoiseen kohteen, jonka kuvat oli pakko tulla jakamaan tänne blogin puolelle.

Tämä 18 000 000 $:lla myynnissä oleva koti sijaitsee Brooklynin Dumbossa ja sisältää reippaat 630 m2. Asunto on kolmessa eri kerroksessa, joten onhan siellä toki oltava myös privaatti hissi. Noin isossa asunnossa voisi olla jo jopa vähän pelottava asua, mutta kivahan näitä erikoisasuntojen hyviä puolia on vähän ihailla. Mielettömät kelloikkunat ovat neljään eri ilmansuuntaan ja niistä aukeaa huikeat maisemat. Harmi, kun kylpyhuone näyttää siltä, kun sitä ei käyttäisi kukaan. Siitä kun saisi sisustettua loistavan span tekstiileillä ja kauniilla purnukoilla. Liian kliinisestä kylppäristä huolimatta, olisi tässä aika näyttävä edustusasunto.   









Kuvat lainattu täältä.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Polttarisankarin fiilistelyä

Huh heijaa! Enpä olisi uskonut  viime viikolla perjantai-aamuna töihin lähtiessäni, mitä päivä ja koko viikonloppu tuovat tullessaan. Kävi nimittäin niin, että tällä neidillä oli huikeat polttarit, jotka oli vielä junailtu niin loistavasti, että minut päästiin yllättämään pahemman kerran. Sunnuntaina alkuillasta kotiin palautettiin tyttö, joka oli monta huikaisevaa kokemusta rikkaampi ja ennen kaikkea järjettömän onnellinen siitä, että kaikki toivomani henkilöt olivat tulleet minun vuoksi paikalle ja nähneet vaivaa järjestääkseen tämän kokemuksen juuri minulle. 

Polttareista oli suunniteltu minun näköiset ja kaikki asiat, joille me ihmiset vain itse jotain mahdoimme, menivät loistavasti. On menty kovaa, tultu alas korkealta, noudatettu saunaperinteitä, uitu kuutamossa, syöty hyvin, juotu viiniä, kuunneltu viihdyttävää livemusiikkia, nautittu auringosta ja tanssittu aamuun asti. Mitä muuta voisi enää viikonlopulta ystävien kanssa toivoa. Ei siis ihme, että sunnuntaina jouduin jättämään kiitokset alahuuli väpättäen ja tippa silmässä.     

Koska käsilaukkuni sisältöineen takavarikoitiin koko viikonlopun ajaksi, ei minulla ole lainkaan omaa kuvamateriaalia tänne jaettavaksi. Ja ehkä muutenkin on hyvä säilyttää tarkemmat polttarikertomukset sekä tallennettu kuva- ja videamateriaali sinne ensi kuun puolessa välissä olevaan h-hetkeen. Omaan puhelimeeni oli kuitenkin löytänyt tiensä tämä yksi kuva, joten visuaalista antia lisätäkseni räppäsen kuvan myös tänne.