tiistai 31. joulukuuta 2013

Valmiina vuoteen 2014?

Pikaiset moikat täältä. Kello löi juuri kuusi ja ulkona paukahteli ensimmäiset raketit. Minä valmistaudun täällä vastaanottamaan uuden vuoden. Kuplajuoma on kylmässä, perinteiset uuden vuoden herkut keittiössä ja tukka töttöröllä. Vuosi vaihdetaan tällä kertaa ystävien seurassa tyttöjen kesken, tähän on hyvä päättää tapahtumarikas vuosi 2013. Oletko sinä valmiina?



Tutusta ja turvallisesta poiketen tämä blogivuosi päätetän Casa Volmarissa asu- /asustekuvaan. Vihjaako se jotain ensi vuoden sisällöstä? No ei sentään, mutta välillä pitää silti vähän "irrotella" ja poiketa sivureiteille.  

Hauskaa iltaa juuri Sinulle, juhlistit sitten vuoden vaihdetta tai et. Palataan linjoille ensi vuonna. ;)

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Enkelit joulukodissa

Hellurei vaan. Joulu on vietetty ja ainakin täällä ajatukset on suunnattu tiukasti kohti tammikuuta ja siellä odottavaa häämatkaa. En tiedä teistä muista, mutta ainakin minua vaivaa kohtalainen väsymys. Tiedä sitten johtuuko se tästä pimeydestä ja harmaudesta, viime päivien ruokavaliosta vai jostain muusta. Veikkaan vahvasti kahden ensimmäisen yhdistelmää. Ehkä tilanne helpottuu, kun toivottavasti pian saadaan lunta maahan tai viimeistään sitten, kun lähdemme miehen kanssa päivän tasaajan alapuolelle tankkaamaan d-vitamiinia. 

Vaikka joulu on ohi, palaan sen tunnelmiin vielä ihan pikkuisen tämän kuvan muodossa. 
Pyhät tuli vietettyä pääasiassa vanhempieni luona Etelä-Pohjanmaalla, joten omissa joulujärjestelyissä pääsin aika vähällä. Muovikuusikin odotti "havustakaan" varistamatta, kun tapaninpäivän iltana palasin kotiin. Jouluisin vanhempieni kodissa ihastuttavat sekä Aarikan puiset tonttukoristeet että nämä kuvassa kuvan puiset enkelit. Joka vuosi sarjaan ilmestyy uusi jäsen, joko puhtaan koristeen tai käyttöesineen, kuten leviteveitsen muodossa. Kaunista suomalaista muotoilua sanon minä ja hymyilen tyytyväisenä ajatellen omaa ensimmäistä lahjaksi saatua koristetonttua, joka pääsee piristämään meidän joulukotia sitten ensi vuonna.

tiistai 24. joulukuuta 2013

perjantai 20. joulukuuta 2013

(melkein) punaista samettia







Joo tiedän,  taas leipomuksia, mutta kun jokunen päivä sitten mies täytti vuosia ja Me Naisten reseptiosiosta (numerosta 50) löytyi ohje jouluiseen Red Velvet kakkuun, niin munat ja jauhothan ne oli taas kaivettava esiin. Tähän kakkuun oli joulun kunniaksi lisätty vähän swistiä piparkakkumausteen, karpaloiden ja saksanpähkinöiden muodossa ja vaikka tässä minun leipomuksessa ei ollutkaan hienoja kerroksia ja täydellisen punaista väriä, palauttivat sen maut mieleen huhtikuisen lomapäivän Brooklynissä Monteleone Bakeryssä. Kakku sai sen verran kehuja, että päätin vaihtaa joulupöydän jälkkärin halosta punaiseen samettiin.

No mutta se tortuista, olenhan minä toki muutakin tehnyt. Alkuviikosta tuli hankittua loput joululahjat ja nyt edessä olisi vielä viimeisten paketointi. Tiistaina haettiin varastosta meidän viime vuonna ostettu muovikuusi ja tuunattiin se jouluasuun. Kun omassa lapsuudenkodissa on aina ollut aito kuusi, tuntui jälleen vähän hölmötä koota kolmessa palassa oleva muovinen tekopuu, josta ei tule edes tuoksua. Koska joulun pyhiä ei juurikaan omassa olohuoneessa kuitenkaan vietetä, niin fiilistellään tuota muovista nyt sitten näin etukäteen ja säästetään aidon kuusen aiheuttavat fibat siihen h-hetkeen. Eipä ole enää montaa yötä jouluun. :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

//Bûche de noël - Jouluhalko//

Hohoi, minne ne tämän viikon arkipäivät jo ehtivät, en kerinnyt itse kyytiin ollenkaan. Eilen tuli vietettyä tämän vuoden viimeiset pikkujoulut. Onneksi maltoin tulla kotiin jo puolen yön tietämillä ja nukkua hyvät yöunet. Täällä olen ollut skrappina heti aamusta ottamasta sunnuntaista kaiken irti. 

Punaisen joulukorttikuoren viimeinen jättöpäivä oli perjantaina, ja torstai-iltana kortteja kirjoittaessani kiitin itseäni siitä, että suostuin miehen ehdotuksesta ostamaan ihan valmiit kortit.  Kyllähän se itse tehdyn kortin postittaminen tuntuu paljon mukavammalta, mutta toisaalta tämän vuoden askartelukiintiö tuli täytetyksi loppukesästä ja täällä suon silmässä aika ylimääräiselle näpertelylle olisi varmaan pitänyt repiä jostain aamun pikkutunneilta. Valmiskortti -ratkaisulla mentiin siis tänä vuonna.

Leipomiselle sen sijaan olen löytänyt aikaa. Jotenkin se on näin joulun alla varsin houkutteleva puuhaa. Olen katsellut kuvia jouluhalosta sillä silmällä jo monena vuonna, mutta jostain syystä olen aina lopulta löytänyt itseni leipomasta niitä perinteisiä pipareita ja torttuja, suklaisen jouluherkun unohtuessa kokonaan. Viime viikonloppuna otin sitten asiakseni testata tätä ranskalaista jouluherkkua. Luumuhillolla ja kermalla täytetty sekä suklaajuustomassalla kuorrutettu kääretorttu oli aika tuhtia tavaraa, mutta passaisi ainakin minun joulupöydän jälkiruoaksi. Kas tässä reseptiä teille halukkaille.


                              Jouluhalko

                              4          kananmunaa
                              1,5 dl    sokeria
                              1 dl       perunajauhoja
                              4 rkl      kaakaojauhetta
                              1 tl        leivinjauhetta

                               300 g   luumuhilloa
                               2 rkl     sokeria
                               2 dl      kuohukermaa
                               1 tl       vaniljasokeria

                               200 g   taloussuklaata
                               200 g   appelsiininmakuista tuorejuustoa
                               100 g   voita
                               1 tl       vaniljasokeria
                               1 dl      tomusokeria
                              
                               Lisäksi yhteensä n. 0,5 dl tomusokeria ja kaakaojauhetta kääretortun
                               rullaamiseen sekä mahdolliset koristetarpeet. 

                                
                                - Sekoita peruna- , leivin- , ja kaakaojauhe. 
                                - Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
                                - Lisää jauhoseos munavaahtoon varovasti sekoittaen ja kaada seos pellille
                                  juoksevalla rasvalla voidellun leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa 
                                  6-7 minuuttia uunista riippuen. 

                                - Kumoa kypsä kääretorttupohja toiselle leivinpaperille jäähtymään (ennen 
                                  kumoamista kannattaa uudelle leivinpaperille sirotella kaakaojauhetta ja
                                  tomusokeria yhteensä n. 0,5 dl).

                               - Vaahdota kerma ja lisää siihen vaniljasokeria. 
                               - Lisää luumuhilloon sokeri ja sen jälkeen kermavaahto. 
                               - Levitä täyte jäähtyneelle torttupohjalle ja kääri levy rullaksi. 
                                 Leikkaa rullan päädystä mielesi mukaan pala tai kaksi oksakohdan tekoon. 


                                - Sulata suklaa. 
                                - Vatkaa tuorejuusto, voi, vaniljasokeri ja tomusokeri. Sekoita massaan
                                   jäähtynyt suklaa. 
                                - Kuorruta kääretorttu seoksella. Itse tein haarukalla pintaan "puumaista"
                                  kuvioita. 
                                - Halutessasi koristele halkoa. 

Itse valitsin koristeeksi tällaisen simppelin vaihtoehdon. Tein lehdet ja marjat elintarvikeväreillä värjätystä marsipaanista, mutta ensi kerralla aion kokeilla jotain vaativampaa, niin upeita koristeluideoita Pinterestin syövereistä löysin. Katsotaan sitten, miten käytännön toteutus onnistuu. 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Kermainen katkarapukeitto ja muita herkkuja

Eilinen itsenäisyyspäivä sujui rauhallisesti kotona tunnelmoiden. Silmät tapittivat illalla Linnan juhlia ja kädet hääräsivät keittiössä lieden äärellä. Mitäs muuten piditte tämän vuoden juhlallisuuksista? Minusta Jennin ja Saulin toiveiden mukaan järjestettyä konserttia oli ilo katsoa myös kotikatsomosta. Paljon mielekkäämpää, kuin katsoa täpötäydellä tanssilattialla toisiaan töniviä pareja. Rennompi pukukoodikaan ei mielestäni pilannut juhlan arvokkuutta. Ainahan se kirpaisee, kun pitkiä perinteitä mennään muuttamaan, mutta näistä juhlista jäi kyllä hyvä fiilis.  

Meillä on kaapin kätköihin kerääntynyt niin lahjojen kuin lentokenttäostosten myötä muutamia samppanjapulloja. Ollaan nuukailtu niiden kanssa, mutta nyt kuitenkin  mietittiin, että minkä ihmeen takia niitä pitää pihistellä. Jäävät pian kokonaan korkkaamatta, kun koskaan ei muka ole tarpeeksi juhlava hetki nautiskella kunnon kuplivaa. Yhteinen vapaailta ja 96-vuotias Suomi olivatkin varsin pätevät syyt poksauttaa yksi pullo auki. Niinpä meillä nautittiin eilen katkarapukeittoa ja tapaksia kera Moëtin.  




























Kohtuullisen voimakkaan makuinen keitto maistui taas pitkästä aikaa. Oikein ihmeteltiin, miksei sitä ole tullut tehtyä pitkään aikaan. Sovellettu resepti taitaa olla parin vuoden takaa ja me ollaan todettu keiton passaavan parhaiten valkosipulilla ja öljyllä maustetun sekä uunissa paistetun leivän kera. Kattauksessa näkyvät suloiset Ferm Living Triangle -lautasliinat on saatu Putiikkipäivän yhteydessä lahjaksi Pienikamarista.



                              Kermainen katkarapukeitto

                        1 rkl            öljyä
                        2-3 kpl        valkosipulin kynsiä
                        1,5 dl          paseerattua tomaattia
                        2 dl             ruokakermaa
                        100 g          koskenlaskijaa (perinteinen)
                        150 g          katkarapuja
                        Ripaus suolaa, cayennepippuria, chilimaustetta sekä cajunmaustetta.

                      - Kuullota öljyssä silputtu valkosipuli. Lisää mausteet. 
                      - Lisää paseerattu tomaatti sekä ruokakerma.
                      - Kuumenna hetki ja lisää keittoon Koskenlaskija osissa. 
                      - Kun juusto on salunut, lisää katkaravut
                      - Kuumenna hiljalleen ja lisää halutessasi keiton pinnalle tilliä.




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ensimmäinen piparkakkutalo

Tänä vuonna tein monien vuosien jälkeen piparkakkutalon. Oma mökki on ollut haaveissa jo monena vuonna näin joulun alla, mutta jotenkin sen tekeminen on kaikessa muussa häsellyksessä jäänyt. Tänä vuonna olin siis ajoissa liikkeellä ja yhteistuumin miehen kanssa kasasimme oman talon. 

En halunnut sitä tuttua ja turvallista perusmökkiä, vaan halusin suunnitella itse. Piirsin ajatusta talosta, mutta ennen muottien piirtämistä, miehen vihjailujen jälkeen, taivuin ja yksinkertaistin mallia aika paljonkin niistä ensiajatuksista. Ajattelimme, että ehkä on hyvä treenata ensin vähän simppelimmällä mallilla. 



Ensimmäisenä iltana tehtailtiin elementit. Tämä suunnittelija teki amatöörimäisen virheen, eikä huomioinut tarpeeksi "elementtien" käyristymistä paistovaiheessa. Ainakaan pitkän sivun kokonainen pala ei ihan mennyt toleransseihin, mutta näinhän se on, että minkä mitta heittää, sen sokerimassa peittää. Ja niin peitti tässäkin tapauksessa. Seuraavana päivänä koristeltiin palat ja kasattiin talopaketti tontille. 

Eihän siitä lopputuloksesta tokikaan ihan sellainen tullut, kuin olin villeimmissä kuvitelmissani ajatellut, mutta yllätyin, kuinka hyvin yhteistyö polttavan sokerin kanssa toimi ja siitä, kuinka vähillä ärräpäillä selvittiin pystytysprosessista. Koristeluprosessi kaipaa kipeästi lisää harjoitusta, mutta jostainhan se on harjoittelu alotettava. 

Tämä piparkakkutalo ehti ilahduttaa meitä vajaan kolmen viikon ajan ja nyt vähän häpeillen joudun myöntämään, että valitettavasti jokin Eino-myrskyn tapainen iski taloon salakavalasti. Ensin lähtivät (jostain kumman syystä) kattolappeet sekä pihakiveykset,  ja sen jälkeen kaatuivat pihakuuset. Nyt talosta on enää jäljellä vain surulliset rauniot. Vähän turhan aikaisin tuli tuo talo väsättyä, mutta olen tyytyväinen että se tuli kasattua. Vaikka harjoitustahan tämä vielä vaatii, osoittautui se kuitenkin aivan mielettömän kivaksi puuhaksi. 

Seuraavaan rakennelmaan korjataan sitten tässä talossa tulleet änäkäiset ja siirrytään siihen astetta monimutkaisempaan malliin. Suosittelen tällaista pientä jouluun virittäytymispuuhaa lämpimästi. Ja ihan siltä varalta, että jokin joulutonttu sattuisi tätä lukemaan, niin vihjaan hienovaraisesti Arkkitehtien Piparkakkutalot -kirjasta. Kuulin itse tästä opuksesta muutama päivä sitten ja veikkaan, että jos oma mielikuvistus jumittaa, niin tuosta kirjasta löytynee vähän vinkkejä siitä, mihin se piparkakkutaikina voi parhaimmillaan taipua.   





sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Tervetuloa joulukuu

Mitenkäs siellä on joulukuu otettu vastaan?


Täällä on nukuttu pitkään ja aloitettu päivä suklaakalenterin avaamisella. Katsottu tossut jalassa ikkunasta lumiseen maisemaan, jossa sataa hiljalleen lunta. Käyty sunnuntailounaalla anoppilassa ja nautittu kiireettömästä vapaapäivästä. Ensimmäisen adventin kunniaksi on voinut jo hyvällä omalla tunnolla pyöräyttää rammarista muutamat jouluiset rallatukset ilmoille. Joulun odotus on virallisesti alkanut.


Sillä välin, kun mies päätti movemberinsa yhdessä partakoneen kanssa, kaivelin minä kaapin kätköistä valkoiset paperitähdet valoineen ja virittelin ne alakerran ikkunoihin. On ne vaan nätit, valoilla tai ilman. Kaivattu kuparikin löysi olohuoneen pöydälle tällä viikolla, kun H&M Homeen, oli tullut lisää näitä kuparinvärisiä kynttilänjalkoja. Olin jo luovuttanut niiden suhteen, sillä niin kauan ne ovat olleet loppuunmyydyksi merkittyjä ainakin verkkokaupassa. Onneksi piipahdin kyseisessä liikkeessä työreissun aikana ja satuin bongaamaan tämän (monessa muussakin blogissa vastaan tulleen) kaksikon. 

Tähtien loisteessa jatketaan täällä sunnuntain viettoa. Tunnelmallista sunnuntaina sinnekin.