perjantai 28. marraskuuta 2014

Hetki omaa aikaa

Viime kesänä lapsuuden ystäväni mainitsi, että  pienen lapsen vanhempana sitä osaa olla onnellinen ihan hölmöistä asioista, kuten siitä, että saa syödä ruokansa lämpimänä ja käydä rauhassa suihkussa. Vielä tuolloin kuuntelin kommenttia hölmistyneenä, kun taas nyt, muutamaa kuukauta myöhemmin, allekirjoitan sen täysin. 

Meidän pieni, kuusiviikkoinen sähikäinen nukkuu juuri nyt päiväunia ja minä otan hetkestä ilon irti. Söin rauhassa, keitin jälkkäriksi kaakaot ja nautin muutama päivä sitten ostetusta sisustuslehdestä. Taustalla soi Spotifyn joululista, ikkunalla loistavat paperitähdet ja pitkästä aikaa sytytin oikein kynttilöitä. Olo on varsin raukea. Pitkästä aikaa uskaltauduin avaamaan tänne blogiinkin tyhjän sivun ja kirjoittamaan vähän kuulumisia. Onhan edellisestä päivityksestä vierähtänyt jo liian pitkä aika. 

Joulubiisilista korkattiin itse asiassa jo viikko sitten, kun lauleskelin vauvalle omia lapsuusajan suosikkikappaleita. Neiti tuijotti minua huuli pyöreänä, kun kailotin Sinivuorten yötä ja heijasin pikkuista tanssiaskelein. Neiti jaksoi muutaman kappaleen, sitten meni hermo äidin hoilaukseen. Tänään koitetaan taas uudestaan, kun pikkuinen herää. 

Musiikin lisäksi täällä on tosiaan laitettu joulua valaistuksen verran, mutta muuten ollaan vielä alkutekijöissä. Epätavallista minulle, jonka mielestä joulu on vuoden paras juhla ja sen odottaminen aivan ihanaa aikaa. Ensi viikolla, marraskuun vaihtuessa joulukuuhun, kaivelen joulupalloja kaapin kätköistä esille. Tämä lieneekin sitten viimeinen joulu muutamaan vuoteen, kun joulukoristeet saavat olla rauhassa omilla paikoillaan. Tänä vuonna neiti innostuu korkeintaan tuijottamaan kimaltelevia joulupalloja, jos ne näköpiiriin sattuvat. 

Nyt palaan lehden pariin ja fiilistelen jouluisia kuvia. Välillä käyn ihailemassa pientä tuhisevaa kääröä ja tarkastamassa, että hänellä on kaikki hyvin. Ehkä ehdin jopa itse ottaa pienet nokoset.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Haikarauutisia

Instagram -tiliäni seuraavat tietävätkin jo, että odotus täällä on päättynyt. Tasan kaksi viikkoa sitten, kaksi päivää lasketun ajan jälkeen, meille syntyi kymmenen pisteen tyttövauva. Jäntevällä neidillä on temperamentiä ja äidiltä peritty kova ääni. Päivät (ja yöt) täällä ovat menneet uuteen arkeen totutellessa. Vaikka uuden perheenjäsenen tuloon oli aikaa valmistautua yhdeksän kuukautta, en silti osannut etukäteen aavistaa, kuinka paljon arki muuttuu vauvan myötä. Rehellisesti sanottuna täällä on eletty aikamoista tunnemyrkyä, mutta joka päivä  omaan tekemiseen tulee kuitenkin enemmän varmuutta ja pienen ihmisen tarpeita alkaa ymmärtää entistä paremmin. Tiukkoja tilanteita tulee toki päivittäin, mutta se kuulunee asiaan. 

Täällä eletään nyt aikamoisessa symbioosissa tytön kanssa, joten muut asiat ovat jääneet vahvasti taka-alalle. Kunhan arki tästä rutinoituu, palaan linjoille tuttujen juttujen kanssa. Ja saattaapa joukkoon eksyä myös ripaus vauva-arkea. Nyt on kuitenkin aika keskittyä täysillä tähän kauniiseen pikkuihmiseen ja uuteen elämänvaiheeseen.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Odottavan aika on pitkä

Nyt mennään oman mukavuusalueen ja blogin aihepiirien ulkopuolelle. Raskaushan on aika henkilökohtainen asia, mutta toisaalta viimeiset yhdeksän kuukautta se on myös ollut niin iso osa omaa arkeani, että mikseipä näistä viimeisten viikkojen tuntemuksista voisi tännekin muutaman lauseen raapustaa.

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Positiivisen raskaustestin jälkeen odotettiin maagisen 12. raskausviikon välietappia, sitten odotettiin söpöä raskausvatsaa, rakenneultraa ja vauvan liikkeiden tuntemista. Sitten olikin hetki saasteisempää aikaa, jolloin osasin oikeasti vain olla ja nauttia tilastani. Raskauden eri vaiheiden ajatukset on kirjattu omaan neuvolasta saatuun kirjaseen ja samoin sikiön eri viikkojen kaikki kehitysvaiheet on luettu moneen kertaan. Nyt odotuksen loppuhuipentuma on kuitenkin käsillä, sillä täällä alkaa olemaan 40 raskausviikkoa täynnä. En edes yritä väittää, etteivätkö tunnelmat olisi jo varsin odottavat. Suoranaista kärsimättömyyttäkin on ollut ilmassa jo parisen viikkoa. Ainakin omalla kohdallani juuri tämä vaihe on sitä suurinta ja haastavinta odottamista. Tuntuu ihmeelliseltä, että tuossa aivan lähellä, oman ihan alla möyrii valmis vauva. Miksei se voisi jo syntyä?

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, on viime aikoina jokainen jomotus ja vihlaisu tuntunut varsin positiiviselta asialta. Iltaisin käydään nukkumaan toiveikkain mielin (sillä jostain syystä päähäni on iskostunut, että synnytys käynnistyy yön pikkutunneilla) ja aamulla herätään pettymyksen tunteeseen, kun yöllä ei tullutkaan lähtöä synnärille. Välillä öitä ei nukuta ollenkaan, kun mikään asento ei tunnu hyvältä tai pääkoppa käy niin kovilla kierroksilla. Muutaman tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen on aika paiskata tyyny lattialle ja tunnustaa tappio; tänä yönä ei nukuta. Täällä sitä sitten yön hämärässä selataan nettiä, luetaan kirjaa tai pahimmassa tapauksessa tuijotetaan sarvi otsassa näitä tv:stä yöaikaan tulevia puhelinvisailuja. Kun sellaisen yön jälkeen naapurin rouva postilaatikolla katsoo asiakseen huomauttaa, etten ole vieläkään synnyttämässä ja että nyt kun vielä voi, olisi hyvä nukkua mahdollisimman paljon, meinaa tällä mammalla olla vaikeahkoa löytää se hymy ja small talk -henki.

Kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, kalvaa mieltä välillä huoli, mikä on normaalia ja mikä ei. Onko vauvalla kaikki hyvin? Onko nämä nyt niitä oikeita supistuksia? Niinhän se taitaa kuitenkin olla, että kun tositoimet alkavat, sen kyllä tietää. Muutenhan naiset synnyttelisivät minne sattuu. En voi antaa kuin täydet kymmenen pistettä miehelleni, joka on jaksanut hienosti kuunnella päivittäistä marinaa ja vinkumistani. Sinänsä hassua, että takana on yhdeksän kuukautta odotusta, mutta silti nämä viimeiset päivät tuntuvat aivan ylitsepääsemättömän pitkiltä. Välillä onneksi muistan itsekin, että vaikka nukkumatti ei välillä löydäkään tähän osoitteeseen ja omien kengännauhojen solmiminen käy lähes urheilusuoritukseesta, olen silti varsin onnekas. Raskaus on sujunut hyvin ja palkinnon pitäisi olla sylissäni aivan pian. Nyt odotellaan vain, että pieni tulokas hoksaisi suositellun poistumistien omasta yksiöstään tähän maailmaan. Vielä hän tuntuu olevan siinä uskossa, että se on takapuoli edellä kyljestä, mutta ehkä ensi yönä tilanne on jo toinen.
Kuvan on napannut siskoni ja raskausviikkoja tuossa vaiheessa oli kasassa 31. 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Haaste: Punaisen pyöreän maton paikka

Olen vähän kehno toteuttamaan blogihaasteita. Viime viikolla sain kuitenkin VillaILONAN Liinalta kivan haasteen, joka piti ehdottomasti laittaa toteutukseen. Haastehan on lähtöisin Luumutar -blogista ja kuuluu seuraavasti:

Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka
Kuvaa kodistasi se paikka, johon sinä laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi.

Mainitsethan  haasteen alkuperän ja linkität sen Luumutar-blogiin/tähän alkuperäiseen haastetekstiin. 

Ensin täytyy sanoa, että kun kotina on 81 m2:n rivitalotalokoti, joka on vieläpä kahdessa tasossa, ei kuvitteelliselle matolle oikeastaan edes ollut kovin montaa vaihtoehtoa tarjolla. Tokikin mietin vaihtoehdoksi yläkerran "aulaa", josta olisi ollut näkymät portaikkoon, meidän makuuhuoneeseen sekä vauvanhuoneeseen. Päätin kuitenkin valita näkymät alakerrasta. Kun punaisen maton sijoittaa aikalailla keskelle alakertaa, näkee käytännössä kaikki huikeat 40 m2. Ainoa väliovi koko kerroksessa wc:n ovi ja väliseinätkin ovat aika minimissään. Alla siis sellainen arviolta 270 -view  viiden kuvan muodossa.  
 
Keittiö jää pääosin väliseinän taakse, mutta sen "laajennusosa" näkyy koko huusholliin. Olen vieläkin oikein tyytyväinen, että puskimme keittiötä olohuoneen puolelle ja sain tuon kaipaamani niemekkeen. Itse sen äärellä tulee istuskeltua yllättävän harvoin, mutta vieraat valitsevat usein paikan "baarista", etenkin jos itse tulee vielä häärättyä keittiössä tarjottavien kanssa.


Niemekkeen jälkeen on tämä vähän tutumpi nurkkaus, jota täällä mahtipontisesti ruokailutilaksikin nimitän. Tähän nurkkaukseen olen tällä hetkellä kaikista tyytyväisin, tuon uuden kaapiston myötä. 


Ruokapöydän vierestä löytyy olohuone. Tila ei ole järin suuri, mutta kyllä sinne yksi nurkkasohva on saatu mahdutettua. Tämä nurkkaus on kovassa käytössä; siinä mm. luetaan kirjoja, katsotaan telkkaria, surffaillaan netissä ja nukutaan päikkäreitä. 

Tässä vähän harvemmin nähty kuvakulma, eli jatkoa olohuoneelle. Tästä kohdasta pidän aika paljon, sillä olen edelleen valtavan ylpeä siitä työstä minkä miehen kanssa teimme noiden portaiden eteen. Tähän kotiin muuttaessa ne olivat nimittäin hieman eri näköiset. Portaiden muodonmuutoksestahan olen itseasiassa kirjoittanut aikalailla pari vuotta sitten täällä

Viimeinen kuva on vähän rajutumpi otos eteisestä. Syy, miksi aiemmin puhuin 270 näkymästä, johtuu siitä, että eteisen halusin jättää lähes kokonaan näiden kuvien ulkopuolelle. Jaa miksi? No ihan rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että eteinen toimii tällä hetkellä vaunuparkkina sekä turvakaukalon ja telakan säilytyspaikkana. Näkymä on vähän, noh... sekava ja ahdas, eikä sitä voi hyvällä tahdollakaan luokitella kodin parhaisiin paloihin. Onneksi tähän sai itse valita haluamansa kuvakulmat. ;)

Kiitos Liinalle tästä haasteesta. Seuraavaksi toivoisin pääseväni näkemään punaisen maton kuvakulmia seuraavissa blogeissa:

torstai 2. lokakuuta 2014

DIY Mobile

Eräs ajatuksen tasolla kuukausitolkulla hautunut projekti pääsi viimein käytännön toteutukseen, kun vihdoin sain kaikki tarvitsemani tarvikkeet kasaan. Instagramissa jo pari päivää sitten vihjasin meneillään olevasta ja nyt alkaa olla valmista. Kyseessä siis omin pienin turvonnein sormin väsätty mobile vauvanhuoneeseen. 

Vaikeimmaksi asiaksi tässäkin muodostui jälleen oikeansävyisten huopakankaiden löytäminen. Ihan piti taas rapakon takaa tilata tuo korallinpunainen huopa, mutta nyt se on juuri oikean sävyistä ja natsaa tosi hyvin pallovalojen sävyn kanssa.  Harmaansävyissäkin oli paikallisilla jälleenmyyjillä valitettavan suppea tarjonta ja lisäksi nuo valkoiset osat ovat itse asiassa kovikekangasta, jota Eurokankaan ystävällinen myyjä tarjosi korvikkeeksi, kun puhtaanvalkoista huopakangasta ei ollut tarjolla. Kovikekangas toimi tässä kuitenkin hyvin ja harmaansävyssä olin valmis kompromissiin, joten niin vaan materiaalivaikeuksista huolimatta tuli valmista. Itse pidän tuosta kovasti ja se sopii hyvin huoneen värimaailmaan. 

Mies sanoi, että tokihan sen mobilen pitää pyöriä ja soida, jotta se on vauvasta mielenkiintoinen. Onnekseni löysin nopeasti ja varsin edullisesti Torista käytetyn mobilen näillä ominaisuuksilla, joten nyt on kyseinen härveli kaikilla herkuilla ja ihan custom madena. Siellä ne nyt killuu pinniksen yläpuolella; norsut, kirahvit, tähdet sekä sydämet. Tuleva äiti ja DIY-amatööri on tyytyväinen, toivottavasti tämä ilahduttaa myös uutta tulokasta.  

maanantai 29. syyskuuta 2014

Uutta ruokailutilassa

Sivupöydän kaipuu on parannettu ja tarvittavat toimenpiteet tehty. Vaikka pohdintavaiheessa tuo Ikean 20 cm syvä Bestå ei ollutkaan se ykkösvaihtoehto, niin siihenhän me sitten kuitenkin päädyttiin. Ja onneksi päädyttiin, sillä vaikka syvyyttä ei kummoisesti ole, vetävät kaapit sisäänsä yllättävän paljon tavaraa. Siellä pomppusalpaisten ovien takana ovat nyt siististi säilössä mm. maljakot, kynttilät ja miestä väkevämmät. Vaikka ensisijainen tavoitteeni olikin saada pöydän taakse tasoa, vei vanha kunnon "säilytystilaa ei ole koskaan liikaa" -klisee voiton ja kalusteen mukana tullut kaappitila kompensoi reilusti pientä syvyysmittaa. 


Kaluste on ollut tuossa paikoillaan jo reilun viikon ja itse asiassa tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina. Miehen kanssa puhuttiin, että juuri tuollaista ratkaisua seinä on kaivannut ja hölmöä, ettei olla tajuttu sitä aikaisemmin. Kaappien päälle taas voi tehdä vaihtuvia asetelmia, vaikka toki tuo olemassa oleva taulu asettaa kyllä omat rajoitteensa. Ensimmäinen viikko ollaankin menty ihan simppelisti Iittalan Kivi -tuikuilla ja pihlajanmarjoilla. Ehkä loppusyksyä kohden sitten jotain runsaampaa. 


Menneenä viikonloppuna nappasin myös pallovalot kesäteloilta ja laitoin ne vanhalle tutulle paikailleen. Ja hei, arvaatkaa mitä. Ainakin täällä Jyväskylässä sai Kodin1:ltä ruusukimppuja eurolla! Innostuin niin, että ostin niitä ihan kaksin kappalein. Siellä ruokapöydällä pilkistää siis kahden euron ruskakimppu. 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Uuniomenat kauratäytteellä




Meidän taloutta on taas muistettu säkillisellä omenoita ja täällä kotikeittiössä on pidetty omenatalkoot. Vuosi sitten kerroinkin täällä omat säilöntätavat ompuille ja aikalailla samalla sapluunalla on nytkin menty. Sen verran teki kuitenkin heti mieli omenaherkkuja, että kokeilin tehdä kokonaisia uuniomenoita. Näilläpä sitä sai suun riittävän makeaksi ihan ilman vaniljajäätelöä tai -kastiketta, joten laitanpa tämän simppelin reseptin tänne teillekin jakoon. Ai että miten kivasti sopi kylmään syyspäivään omenan  maku ja kanelin tuoksu. 
Ps. Eihän se varmaan olisi hullumpaa, vaikka näitä tarjoilisi myös sen vaniljajätskin kanssa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Verkostoitumista syysparvekkeella


Viime kesänä ystävän painostuksesta ja avustamana loin oman Instagram -tilin. Lisäsin sinne yhden kuvan ja sen jälkeen unohdin koko sovelluksen. Tänä kesänä innostuin siitä uudestaan. Niinpä kaivelin muistin syövereistä esiin vanhat tunnukset ja syvennyin uudestaan instan toimintamalliin. Nyt olen lisännyt henkilökohtaiseen profiiliini jo hurjat viisi kuvaa. Ei mikään varsinainen repostelun aihe, mutta olenpahan mukana siellä missä koko ajan tuntuu tapahtuvan.

Koska syksy on uudistumisen aikaa, päätin lähes vuoden kestäneen jahkailun jälkeen, että nyt myös blogini saa vihdoin ja viimein luvan aktivoitua sosiaalisessa mediassa. Arvoin Facebookin ja Instagramin välillä. En tiedä oliko ratkaisu oikea, mutta insta vei voiton ja hei tyypit, siellä mä nyt blogini kanssa olen mukana instan kuvavirrassa. Pientä haparointia on vielä havaittavissa hashtagien kanssa, mutta kyllä tämä viimeinenkin mohikaani vielä jotenkuten pysyy perässä näissä nykypäivän kotkotuksissa.

Tulehan siis moikkaamaan mua sinne instaan, löydyn sieltä niinkin nokkelan nimimerkin takaa, kuin jen_casavolmari.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Syksyisempi olohuone




Meillä on täällä kotona aikamoinen hulabaloo; kuivaustelineellä kuivuu kymmeniä pikkuruisia sukkapareja, pyykinpesukone jauhaa seuraavaa satsia, ruokailutilassa odottaa seinälle kiinnittämistä puoliksi kasattu kaluste ja keskelle eteistä on parkkeerattu tummanharmaa kolmipyöräinen menopeli.  Vaikka tuo edellä mainittu ehkä antaa ymmärtääkin, niin ei, uusi tulokas ei ole vielä jättänyt yksiötään. Sen sijaan täällä on meneillään kovat valmistelut, jotta sitten kun aika kypsä, olisi kaikki täällä kotona laitettu valmiiksi. Ihan hyvältä alkaa vaikuttamaan, vaikka ihmettelen kyllä kovasti, mihin nämä kaikki tarvikkeet oikeasti saadaan järkevästi ja siististi mahtumaan? 
Onneksi joku nurkka on sentään kuosissa ja tällä erää se kohta löytyy olohuoneesta. Kartellin Louis Ghost on täytynyt siirtää vankkureiden tieltä eteisestä olohuoneeseen. Vähän harmittaa, sillä tuoli toimi loistavana laskupaikkana käytössä olevalla käsilaukulle. Toisaalta, passaa se kivasti tuohon sohvan jatkoksikin ja kyllä se veska on paikkansa löytänyt myös uuden järjestyksen myötä. Syksyistä fiilistä olohuoneeseen tuovat tuolin päälle hankittu feikkitalja ja nuo ihanan väriset edelliseltä kauppareissulta hankitut ruusut. 

Nyt nautitaan vielä auringonvalosta ja jatketaan järjestelypuuhia. Illan tullen lämmitetään sitten kuppi kuumaa, sytytellään kynttilät ja virittäydytään Vain elämää -formaatin tunnelmiin. Silloin viihtyy. 

Ihanaa syysperjantaita kaikille!     

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Mammalomakuulumiset

Viime perjantaina oli viimeinen työpäiväni tällä erää ja täällä sitä vaan vietellään jo kolmatta virallista mammalomapäivää. Työkavereita muistin mm. näillä Kinuskikissan pehmeillä suklaakekseillä, joihin lisäsin vielä piristystä m&m-karkeilla. Näyttää siltä, että keksit olisivat lastenkutsuille kaikkine väripilkkuineen, mutta kyllä ne ihan aikuiselle väelle menivät ja maistuivatkin vielä hyvin.   
En ole tainnut oikein vieläkään ymmärtää, että nyt ei hetkeen lähdetä aamuisin työmaalle ja vielä jonkin aikaa päivien aikataulu on oikeastaan ihan vaan itsestäni kiinni. Välillä tuntuu, että kaikkea pikku puuhastelua on hurjasti, mutta toisaalta taas siltä, että olisihan siellä töissä voinut vielä hetken aikaa olla, sillä onhan tässä nyt laskettuun aikaankin vielä jokunen viikko. Olen tosin pyrkinyt noudattamaan lähipiiristä saatuja neuvoja; rentoutunut ja levännyt ahkerasti, vielä kun niin voin tehdä. 

Syksyn satoakin on saatu pakkaseen, kun mies innostui lähtemään puolukkaan. Itsekin olisin halunnut marjametsään, mutta tuo kyykkiminnen ei enää tässä vaiheessa käy kovin sutjakkaasti, joten luultavasti olisin ollut reissulla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Toisaalta, olisihan se ollut kivaa istua kannon nokassa eväitä syöden. Riittihän sitä puuhaa onneksi vielä kotonakin, kun siivosimme kahteen pekkaan 10 litraa puolukoita. Siinä sitä istuttiin vastakkain keittiönpöydän ääressä ja ihmeteltiin, että väheneekö ne puolukat ollenkaan. Naurettiin myös, että eipä olisi tullut vielä pari vuotta sitten mieleen viettää perjantai-iltaa tällaisissa merkeissä. 














Koska vointi on hyvä, ajattelin lähteä huomenna päiväreissulle Helsinkiin Habitareen. Jo monena syksynä olen kyseisille messuille halunnut, mutta aina on jotenkin jäänyt lähtemättä, nyt siihen on loistava tilaisuus ja odotan tapahtumaa kovasti. Samalla reissulla on hyvä hoitaa pari Ikean hankintaa. Voi olla, että kolmen tunnin automatka suuntaansa ei tunnu enää kovin miellyttävältä, mutta tarvittaessa pidetään extrataukoja ja onneksi minun ei itse tarvitse olla ratin takana. Tuon reissun jälkeen ajattelinkin sitten liikkua vähän pienemmällä säteellä kodista ja synnytyssairaalasta.

Mukavaa keskiviikkoa tyypit. Minä jään odottamaan blogeihin ehkä jo tänään ilmestyviä herkkupaloja Habitaresta ja virittäydyn huomiseen messupäivään.          

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Haaveita elämänkumppaneista

Olen nyt useampana iltana löytänyt itseni selailemasta Vepsäläisen 2015 kuvastoa. Kansien välistä löytyy toinen toistaan inspiroivempia sisustuskuvia, kauniita valaisimia ja ihastuttavia kalusteita, jotka haluisin saada näiden oman kodin seinien sisäpuolelle nyt heti. Välillä vastaan tulee muotoilua, joka ei natsaa minun mieltymysten kanssa sitten yhtään, sekä hintoja, jotka saavat säpsähtämään. Tietyille sivuille huomaan hakeutuvani kuitenkin uudestaan ja uudestaan, sieltä löytyy ne omat suosikit tai vain yksikertainen asetelma, joka pysäyttää.


Huomaan ihastuneeni Normann Copenhagenin Tablo -kahvipöytään. En valitettavasti ole vielä nähnyt valkoisen muovin ja saarnipuun yhdistelmä näyttää livenä, mutta ainakin muotoilu on täysi kymppi. Kuvan perusteella haluan uskoa, että pöytä ihastuttaisi myös tosielämässä, muovista huolimatta. Katsokaa nyt itsekin, miten kaunis tuo pöytä kaikessa yksinkertaisuudessaan on, vai mitä?


Myös Woodnotesin sivua on katseella kulutettu. En tiedä uppoaisiko tuo harmaa raidallinen Rest -tyyny liikaa meidän tumman sohvaan, mutta onneksi siinä tapauksessa tarjolla on myös vaaleampi vaihtoehto. Tyynyäkin paremmalta näyttää raidallinen Avenue -paperinarumatto. Olen tokikin jo kohta vuoden päivät ihastellut kyseistä mattoa Kertun upeista olohuonekuvista, mutta tänä syksynä ihastukseni on muuttunut rakastumiseksi. 


Harmi vaan, että kun tunteiden sijasta ajattelee järjellä, niin meillä ei oikeasti ole tarvetta uudelle sohvapöydälle, sen enempää kuin matollekaan. Toistaiseksi nämä ihastuksen kohteet päätyvät siis vain uusien elämänkumppanien haavelistalle. Olisiko kuitenkaan ihan kamalaa vähän salaa toivoa, että tuleva vauva puklaisi nykyisen olohuoneen maton vaihtokuntoon tai mies onnistuisi vahingossa kippaamaan siihen kohtalokkaat mustikkakeitot?  Silloin voisimme yhdessä sen tärkeimmän elämänkumppanin kanssa käydä lunastamassa kotiin tuollaista raidallista ja paperinarullista silmäniloa.

lauantai 30. elokuuta 2014

Sivupöytävaihtoehtoja

Alkuviikosta kirjoittelin tarpeesta uudistaa ruokailutilaa ja lopputulemana oli tarve saada jonkinlainen sivupöytä ruokapöydän taakse pieniä asetelmia varten. Jo tuolloin ajatuksissa oli kevyt hyllyratkaisu, koska esimerkiksi senkki voisi tehdä tilasta liian ahtaan tuntuisen. Vielä kun Sanna kommenttiboxin puolella ehdotti samaa ratkaisua, ajattelin, että seinäänhän kiinnitetään vanhan kunnon Ikean Lack -hylly. 

Se miksi alunperin vierastin ajatusta seinään kiinnitettävästä ratkaisusta, johtui siitä, että kalustetta olisi jatkossa vaikea siirtää ja se taas veisi option kääntää pöytää 90 astetta vanhalle paikalleen. Toisaalta, pöytä on ollut tässä asennossa jo lähes puolitoista vuotta eikä sitä ole tehnyt mieli kääntää. Tästä kaikki ruokailijat näkevät hyvin ikkunasta ulos eikä kenenkään tarvitse istua selkä ikkunaan päin. Ehkä siis uskallamme luottaa tähän järjestykseen ja ruuvata kiviseinään parit proput. Ainahan sitä saa kaupasta pakkelia ja maalia, jos mieli muuttuu.

Tuohon taulun alle uusi kaluste olisi tarkoitus laittaa. Pelivaraa on, sillä taulu liikkuu sekä leveys-, että korkeussuunnassa näppärästi taulunripustuskiskon ansiosta. Huonekasville etsitään uusi paikka. Olen mallannut tuolien ja seinän väliin jäävää tilaa; kaluste voi hyvinkin olla 30 cm syvä, ilman että se vaikuttaa tuolien käytettävyyteen. 



No mutta, vaikka Lack-hylly olikin ensimmäisenä mielessä ja syvyyden puolestakin se olisi oikein passeli vaihtoehto, halusin vielä kartoittaa vaihtoehtoja. Toki selasin läpi tämän alueen huonekaluliikkeiden valikoimaa, mutta jotenkin ne monipuolisimmat vaihtoehdot löytyivät suurelta ja mahtavalta ruotsalaiselta. Tässä sitä nyt sitten taas ollaan, kollaasin äärellä. Vaihtoehtoja kolme. Tällä hetkellä oma suosikkini on tuo ylin vaihtoehto, Bestå Burs seinäkaappi. Syvyys olisi passeli ja pieni säilytystila umpinaisen oven takana kelpaisi vallan mainiosti. Eniten tökkii hinta, verrattuna siis kahteen muuhun vaihtoehtoon ja pelko siitä, että kaluste on liian pitkä tuohon tilaan. Vertailuna siis kerrottakoon, että seinällä olevan taulun pituus on 160 cm ja kaluste 180 cm. Onkohan se vähän liikaa? Toisaalta taulua voisi ottaa hitusen ikkunaan päin ja kaluste tulisi nätisti 10 cm molemmista reunoista taulun yli. 





Keskimmäisessä vaihtoehdossa tulisi mukana kivasti säilytystilaa, mutta toisaalta kaappi voi olla vähän turhan korkea ja lisäksi 20 cm syvyys tuntuu kovin olemattomalta. Lack-hylly puolestaan  on edelleen varteenotettavana vaihtoehtona. Syvyys passeli siinäkin ja sen lisäksi löytyy vielä pituusvaihtoehtojakin. Ratkaisun saisi myös toteutettua varsin pienellä rahanmenolla, mutta miinuspuolella painaa säilytystilan puute ja pelko siitä, että ratkaisua on liian "simppeli". Saas nähdä miten tässä vielä käy...

maanantai 25. elokuuta 2014

Sivupöytä ruokailutilaan?

En tiedä teistä, mutta minä olen jo aivan syksyssä. Välillä pitää aivan muistuttaa itseään, että vielä on elokuu eivätkä puiden lehdet ole vielä edes kellastuneet. Ainakaan paljoa. Koska päivät ovat olleet sateisia ja aika koleitakin, tekee mieli olla vain kotona, kaivella kaapista kaikki viltit ja sytyttää pari kynttilää. Ja totta puhuen ryhdyin jo tuumasta toimeen ja tulin korkanneeksi kynttiläkauden viime viikolla. Samalla tietysti, kun aikaa tulee vietettyä mitä suurimmissa määrin kotona sisätiloissa, on sisustusintokin nostanut päätään oikein kunnolla. Viime aikoina ajatukset ovat olleet ruokailutilassa eli tässä keittiön ja olohuoneen välisessä nurkkauksessa. 

Nykyinen Ikeasta aikoinaan hankittu ruokapöytä tuoleineen on palvellut tässä nykyisessä ja edellisessä kodissa yhteensä vajaat viisi vuotta. Kokonaisuus ei ole ihan sitä, mitä toivoisin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy todeta että tämä setti on palvellut tarkoitustaan hyvin ja hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan. Irrotettavat kangaspäälliset ovat pysyneet hyvinä pesuista huolimatta ja pöydän ääreen on helposti jatkopaloilla saatu lisäpaikkoja, kun ruokailijoita on ollut enemmän. Silti, uusi ruokailuryhmä polttelisi. Koska lähitulevaisuudessa ruokailuhetkiimme tulee liittymään pieni ihminen, jolta syöminen tuskin tulee sujumaan ensi alkuun kovin siististi, olen päättänyt siirtää uuden ruokailuryhmän hankkimista tuonnemmaksi.  

Jotain tuo nurkkaus kuitenkin kaipaa. Reilun kahden vuoden aikana siellä ei ole tapahtunut muuta kuin verhojen vaihto ja ruokailuryhmän 90 asteen käännös. Yllä olevat kuvat ovat lähes vuoden takaa, mutta tila näyttää tällä hetkellä aivan samalta. Tai itseasiassa vielä vähän pelkistetymmältä, sillä pallovalot ja ruokapöydän tuikut ovat vielä kesälomilla. Eilen illalla erään laadukkaan kotimaisen reality -sarjan pyöriessä taustalla selailin Pinterestistä sisustuskuvia ja haaveilin upeasta ruokailutilasta. Samalla hoksasin, mikä niin monessa kuvassa miellytti silmää; sivupöytä. Lipasto, avohylly tai vanha kaappi. Ei väliä millainen kaluste oli kyseessä, jos se sopi kyseiseen tilaan ja sen päällä oli nätti asetelma, sai kuva huomioni.


























Ja sitähän tämä oma syöntinurkkauskin vaatii; jotain täytettä lähes tyhjälle seinälle ison taulun alle. Sivupöytää. Lipasto runsaalla säilytystilalla olisi kiva, mutta ei mahdollinen, sillä tilaa on rajoitetusti joten taso ei voi olla kovin syvä. Eivätkö kukkavaasit, tuikut, pienet pöytälamput tai vaikka valokuvakehykset nyt välttämättä kovin paljoa syvyyttä vaadikkaan. Mielessä on jo yksi ratkaisu, mutta ensin aion kartoittaa kalustevalikoimaa ja mielipiteitä. Siispä, mitä sinä tuohon seinän viereen laittaisit, vai jättäisitkö kenties nykyiselleen?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Vauvan huoneessa tapahtunutta

Meidän työ- /vierashuone on muuttunut sitten viime näkemän. Hitaasti ja pienin askelin siitä on tullut uuden tulokkaan oma huone. Valmista ei vielä ole, mutta paljoa ei enää puutu. Toisaalta ei tässä olla jäniksen selässä, sillä oletettavasti uuden asukkaan saapumiseen menee vielä parisen kuukautta. Hyvä siis jättää joitain viimeistelyjä viimeisille viikoille, sillä uskon, että tässä odotuksen huumassa ne tulevat varmasti menemään omasta mielestä aivan liian hitaasti.  
Meillä olisi miehen kanssa jo kova hinku päästä tapaamaan tuo pikkutirriäinen, jonka möngertelyä ja hikottelua olemme pinkeän vatsan ulkopuolelta innoissamme seuranneet. Vielä on kuitenkin maltettava. Onneksi vauvan huoneeseen tilatut printit ovat vielä kiinnittämättä seinälle, kiva pussilakanasetti ja matto hankkimatta (otan muuten mielelläni vastaan vinkkejä suloisista yksilöistä) ja osa pienen pienistä potkupuvuista pesemättä ja silittämättä. Ihan heti ei siis tarvitse alkaa uudestaan silittämään ja viikkailemaan sideharsoja. 
Sen sijaan pinnasänky on onnistuneesti saanut valkoisen värin ylleen, hoitopöytä nikkaroitu ja värikkäämpää ilmettä saatu mm. uusien tyynyliinojen ja pallovalojen muodossa. Pinnasänky siirretään aluksi meidän makuuhuoneeseen, mutta vauvan syntymään saakka se saa olla vauvan huoneessa. Ja itseasiassa voi hyvinkin olla niin, että vauva tulee nukkumaan pari ensimmäistä kuukautta jossakin pienemmässä pedissä, tuo pinnis tuntuu nimittäin valtavan suurelta niin pienelle ihmiselle. Sängyssä odottavat unikavereina ystävältä saatu pupu sekä jo kunnioitettavaan ikään ehtinyt Leo-Leijona, joka on parisenkymmentä vuotta sitten saanut runsaasti halauksia mieheltäni. 

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Paluu arkeen, hetkeksi

Sinne meni neljä viikkoa niin että heilahti, täällä vietetään nimittäin viimeistä kesälomapäivää. Vaikka helteisten säiden puolesta lienee vielä tyhmää edes mainita sanaa syksy, tulee se väistämättä mieleen, kun omalta osaltaan on aika palata arkeen. Syksy on aina ollut minulle uuden alku ja jo lapsuudesta muistan, kuinka täpinöissäni palasin kesäloman jälkeen koulunpenkille uuden repun ja vaatekerran kera. Kynät oli viimeisen päälle teroitettu ja vilpittömästi odotin luokkakavereiden jälleennäkemisen lisäksi myös uuden oppimista. 

Muutaman viime vuoden ajan kesälomalta on palattu koulun sijasta työpaikalle. Samaa fiilistä on siinäkin tunteessa, vaikka loma ei olekaan kestänyt kuukausitolkulla. Vaikka ensimmäiset päivät ovatkin yleensä vähän kankeita, on vauhtiinpääsemisen jälkeen työmotivaatio korkeimmillaan ja mielessä paljon uusia ajatuksia. Työkavereiden kanssakin on kiva päästä kahvipöytään vaihtamaan kesän kuulumiset. 




Tämä syksy tulee kuitenkin olemaan hyvin erilainen, kuin aiemmat. Sen lisäksi, että uutta veskaa ja toimistolookkia ei ole hankittu, palaan töihin vain jäädäkseni muutaman viikon kuluttua uudelle lomalle. Ymmärrettävää varmaan on, että ajatukset ovat jo voimakkaasti syyskuussa alkavassa äitiyslomassa ja sen mukanaan tuomassa elämänmuutoksessa. Malttamattomana täällä jo odotan, että pääsisin tutustumaan uuteen tulokkaaseen, silloin tässä perheessä alkaa aivan uudenlainen arki. Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin vielä malttaa odottaa ja keskittyä tuleviin työviikkoihin. Työntouhussa aikakin menee varmasti nopeammin ja näillä keleillä plussaa on myös ilmastoitu toimisto. Laukku on jo pakattu, kello kaivettu esiin ja varvassandaalit vaihdettu vähän asiallisempiin kenkiin huomista varten. Enää pitää vain malttaa luopua väljistä hellemekoista ja etsiä alkukesän työvaatteet sormet ristissä toivoen, että tämä masu ja ylipäätänsä koko turvonnut habitus niihin vielä mahtuvat. 

Leppoisaa arkea ja tietenkin ihanaa lomaa teille keillä se vielä jatkuu.          

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kotiterassilla



Ei niin pientä pihaa ja terassia, etteikö se ilahduttaisi kuumana kesäpäivänä. Kiva, kun on edes pieni maapläntti, jossa kuljeskella kastelukannun kanssa vastaleikatun nurmikon tuoksusta nauttien. Tulevaisuuden haaveissa siintää toki omakotitalo isolla (no okei, normaalikokoisella) pihalla ja huomaan usein puhuvani tyyliin "sitten kun meillä on se oikea piha ja isompi terassi, niin...". Kuitenkin tänään omalla pikkuruisella terassilla istuskellessa olo oli oikein tyytyväinen. 

Tällaisen olemattoman pihan antaa vallan helposti anteeksi, kun sen sijainti on oikea. Aamulla voi muutamassa minuutissa kävellä torille ostamaan mansikoita ja croissantin, päivällä voi kuulla satama-alueella tööttäilevien Päijänneristeilijöiden äänet ja esimerkiksi viime viikonloppuna iltamyöhään terassilla sai nauttia Suomipop -festareiden musiikillista antia. Ympäristö on vehreä ja rauhallinen, mutta silti tunnen olevani mukana kaupungin sykkeessä.

Nautitaan omista kesäkeitaistamme hyvine ja huonoine puolineen! 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ensimmäisen kesälomaviikon puhelinräpsyt

Täällä olisi ensimmäinen kesälomaviikko takana. Lomasäät ovat kyllä suosineet ja viikko on kulunut kuin siivillä. Onneksi vielä kolme jäljellä. Valitettavasti miehen kesälomat eivät osuneet tällä kertaa samoille viikoille minun kanssa, joten yhteiset pidemmät kesälomareissut on täytynyt siirtää hamaan tulevaisuuteen. Haaveissa olisi ollut käydä Keski-Euroopassa, vielä kun päästään kahdestaan tuosta noin vaan lähtemään. Onneksi tästä läheltäkin löytyy kuitenkin kohteita, joihin voi tehdä pikavisiittejä.  Viime viikolla piipahdettiin pikaisesti Tukholmassa. Viime kerrasta olisikin jo lähes neljä vuotta aikaa, joten johan se olikin taas aika verestellä ruotsinkielentaitoja. Tarkoituksena oli vain nauttia aurinkoisesta kesäsäästä Tukholman kaduilla ja hieman shoppailla. Ja näin me myös toimittiin. Järkkärin jätin pienen jahkailun jälkeen tarkoituksella kotiin, itsessäänkin kun  on tällä hetkellä jo riittämiin kannettavaa. Tallentuuhan ne kuvamuistot kätevästi myös puhelimeen. 


Alennusmyynnit olivat parhaimmillaan ja mm. Filippa K:lta olisi löytynyt vaikka mitä kivaa. Tämän kasvavan vatsan kanssa tuo vaatteiden ostaminen itselle on kuitenkin käynyt hieman haastavaksi puuhaksi. Eniten kiinnosti siis sisustus- sekä lastenvaatekaupat. Vanhasta kaupungista löytyi sattumalta ihana putiikki, jota kutsun pallolamppukaupaksi. Virallinen nimi taitaa kuitenkin olla Affären. Putiikissa oli muutakin kivaa myytävää, erityisesti upeita valaisimia, mutta minun huomioni vei loistava valopallojen värivalikoima. Arvata saattaa, että täältä lähti mukaan jotain vauvanhuoneeseen. 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ennakkopaloja asuntomessuilta

Heinäkuu aloitetaan lähestyvien asuntomessujen fiilistelyllä. Sisustussuunnittelija Milla Alftan on suunnitellut YIT:n kerrostalokohteeseen, Asunto Oy Jyväskylän Maailmanpylvääseen, kolme erilaista kotia. Teemat ovat Viherperhe, Äijä sekä henkilökohtainen suosikkini Drama Queen. Asunnot on rakennettu ja sisustettu kuvitteellisten asukkaiden näköisiksi uniikeiksi kodeiksi ja kuten aiemmin jo kerroin, ovat asunnot täynnä upeita yksityiskohtia. Ei tule ihan joka päivä tällaisia kerrostalokoteja vastaan.  

Sain ilon esitellä täällä maistiaisia näistä kolmesta messuasunnosta. Joten olkaapa hyvät, tässä niitä nyt tulee. Viherperheen kodista Äijämäiseen tunnelmaan. Ja sokerina pohjalla upea tyylitietoisen sinkkunaisen koti. Mikä näistä on sinun suosikkisi?

















































Kaikki kuvat omistaa: YIT Oyj