sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kymmenen päivää Mauritiuksella (osa II)

Tämä bloggari palaa anteeksipyydellen ja kärsivällisyydestä kiitellen linjoille kolmen viikon hiljaiselon jälkeen. Syitä ja selityksiä tälle suunnittelemattomalle ja valitettavan pitkäksi venähtäneelle "blogitauolle" on useampikin, mutta ei niistä täällä sen enempää. Todettakoon vain, että kaikki on hyvin ja palataan blogissa siihen mihin jäätiin; Mauritiuksen matkapostaus osaan II  (kaikkiaan osia tulossa kolme kappaletta).

All Inclusive -ratkaisut taitavat olla varsinkin reppureissaajahenkisille matkaajille silkkaa painajaista, mutta meille kyseinen paketti sopi tähän reissuun kuin nenä päähän. Itse asiassa hotelli oli meren ja sokeriruokopeltojen ympäröimä, joten hotellin ulkopuolisiin ravintoihin lähteminen olisi vaatinut käytännössä taksi- tai bussikyydin   lähimpään kaupunkiin. Helpointa oli siis tupsahtaa joka aamu hotellin omaan Le Suberbe -ravintolaan buffetaamiaiselle.  Samassa ravintolassa meille tarjoiltiin myös lounas. Illallista varten oli valittavissa kolme eri ravintolaa; samainen Le Suberbe "kevyine" buffet pöytineen, Italiainen La Casa sekä kalaravintola L'Horizon. Buffetpöytien ääreen sai mennä oman mielen mukaan aukioloaikojen puitteissa ilman pöytävarausta, kun taas La Casaan ja L'Horizoniin tuli tehdä etukäteen pöytävaraus. 

Le Suberbe oli siis ns. helppo vaihtoehto, kuin laivan buffet, jonne kannatti mennä kiljuvan nälän kanssa. Ravintola oli iso ja tunnelma todella rento. Koska lapsiperheet illastivat pääasiassa tässä ravintolassa, nousi melutaso välillä varsin korkeaksi. La Casa ja L'Horizon olivat taas todella rauhallisia ja tunnelmallisia paikkoja, joissa tarjoilijoita oli melkein yhtä paljon kuin asiakkaita. Palvelu oli siis ensiluokkaista. Ruoat tilattiin listalta ja illan äänipääosassa olivat pimeään rantaan paiskautuvat aallot. Ruoasta yleisesti sen verran, että varsinkin alkuruoat olivat aivan loistavia, samoin myös pääruoasta jäi todella hyvä fiilis. Sen sijaan jälkiruokapöytä, joka oli aina todella herkullisen näköinen, tuotti pettymyksen. Tuntui, että kaikki sen leivokset maistuivat aivan samalta ja aivan kuin niistä olisi unohtunut sokeri. Hassua sinänsä, olimmehan sokeriruokopeltojen keskellä. Välillä pöydästä löytyi toki mm. Crème brûléeta ja macaron -leivoksia, joilla tämä  sokerihiiri sai tyydytettyä makeanhimonsa.

Jos nälkä tai jano pääsi yllättämään pääaterioiden välissä, oli altaan viereessä olevassa Le Corail Bleu ravintolassa tarjolla mm. patonkia, Sandwichejä ja jäätelöä juomien kera. Jos liikkuminen aurinkotuolista kuppilan puolelle tuntui liian raskaalta, sai samaisen välipalan tilattua myös suoraan omalle auringonpalvontapisteelle. 








Hyvän ruoan ja juoman lisäksi loman pääosaa näytteli auringonotto ja vesiaktiviteetit. Altaalla otimme aurinkoa vain muutama päivänä, sillä pidimme enemmän rannan rauhallisemmasta tunnelmasta. Karkeasti jaoteltuna näytti siltä, että lapsiperheet viihtyivät altaalla ja ranta oli enemmän aikuisia varten. Toki rannan huonona puolena mainittakoon ns. Beachhawkersit, jotka kaupustelivat koruja, rantakasseja ja muuta sälää. Nämä kaupparatsut olivat tosin enemmän riesaksi ensimmäisinä päivinä, jolloin kalmankalpeista naamoistamme oli luettavissa, että hei, olemme uusia täällä. Loman loppupuolella vältyimme kaupustelulta täysin.

Kun auringon polte kyllästytti, oli aika pulahtaa meriveteen, jossa ehdottomana varusteena olivat uimakengät. Merivesi oli kuin linnunmaitoa ja ranta oli yllättävän matala. Hotellilla oli tarjolla mm. polkuveneitä, kanootteja ja purjelautoja. Lisäksi All Inclusive -pakettiin kuuluin myös snorklausreissut. Snorklauksen suhteen olimme aivan keltanokkia, joten jätimme syvemmille vesille suuntautuvat retket väliin ja harjoittelimme putken kautta hengittämistä rantavedessä. Ensimmäiset henkenvedot tuntuivat raskailta, mutta kun kupletin juonesta sai kiinni, oli puuha varsin koukuttavaa. 

Myöhemmin meille tarjoutui mahdollisuus lähteä snorklaamaan delfiinien kanssa. Lähdimme hotellin rannasta aamulla speedboatilla kohti lahtea, jonne delfiiniparven tiedettiin tulevan aamupäivästä syömään. Reilun tunnin kestäneen matkan jälkeen päädyimme tapahtumapaikalle, jossa saimme huomata, ettemme suinkaan olleet ainoat delfiinien kanssa uimaan tulleet. Paikalla oli lähes kymmenen muutakin veneseuruetta sisältäen muutaman isomman katamaraanin. Valittavasti nämä suloiset otukset näyttivät vierastavan isoa venejoukkoa, joten ne uivat varsin vikkelästi ohitsemme ja viihtyivät pinnalla kerrallaan vain silmänräpäyksen verran. Tyydyimme siis kokoneempien vinkeistä johtuen katsomaan delfiinejä vain veneen kyydistä. Silloin tilanne tuntui helpottavalta, koska meriveden voima ja ajatus kymmenien metrien syvyyksistä tuntui pelottavalta. Jälkikäteen harmittaa, ettei tullut voitettua omia pelkoja ja kurkattua miltä pinnan alla olisi näyttänyt. 























Kymmenen päivän aikana näimme hotellilla kolme eri morsiusparia. Oli ihanaa seurata sivusta, kun vastanaineet kulkivat rannalla kuvaajan kanssa ja ottivat ilta-auringossa omia hääpotrettejaan. Hääpareilla seurueineen oli rannalla oma teltta ruokailuun ja puitteet näyttivät kaikin puolin ihanilta. Ei ihme, että niin monet haluavat sanoa rakkaalleen Tahdon turkoosin meren äärellä. 

10 kommenttia:

  1. Oi! Varmasti aivan ihan reissu ollut! :) Ja tuleehan niitä blogitaukoja ...

    VastaaPoista
  2. Oi ihanaa! Näyttää ja kuulostaa niiiin upealta paikalta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toivottavasti päästään tuonne joskus vielä uudestaan. :)

      Poista
  3. Auts, nämä sun kuvat saavan aikaan Hillittömän matkakuumeen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kieltämättä itsekin tekisi mieli mennä varaamaan uusi matka, varsinkin kun tänään on katsellut täältä koti-ikkunasta harmaata ja sateista ulkoilmaa.

      Poista
  4. No nyt on tämän postauksen myötä taas yksi unelma lisätty omaan haavelistaan:)

    VastaaPoista
  5. Voii että tulee ikävä omia etelänreissuja näistä kuvista! Aivan upean näköistä :) kuinka pitkät lennot on Mauritiukselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee itsellekin taas lomakuume näitä katsellessa. :) Meillä oli välilasku Pariisissa, josta perille lensi sellaiset 11 tuntia.

      Poista