sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kymmenen päivää Mauritiuksella (osa III)

Tässä tulisi vielä viimeiset muistelot Mauritiuksen reissulta. Viimeissä osassa ihan jopa poistutaan hotellialueelta katsomaan saaren muuta tarjontaa. 

Noin 400 m:n päässä hotellilta olisi ollut bussipysäkki, josta olisi päässyt kätevästi hyppäämään paikallisbussiin ja hurauttamaan mm. Grand Baieen sekä saaren pääkaupunkiin Port Louisiin. Eräältä pariskunnalta kuitenkin tietoa, että bussit ovat huonokuntoisia eikä niissä ole ilmastointia. Kaiken lisäksi ne kiertävät kaikki mahdolliset kylät ja pysähtyvät jokaisella pysäkillä. Matka 19 kilometrin päässä sijainneeseen Port Louisiin oli kuulemma kestänyt reilun tunnin. Mistään pikavuorosta ei siis todellakaan voida puhua. Se mikä bussimatkustamisesta teki kuitenkin houkuttelevan vaihtoehdon oli arvatenkin törkeän halpa matkalipun hinta. Parilla eurolla olisimme molemmat saaneet menopaluulipun pääkaupungin sykkeeseen. Koska itse kärsin herkästi matkapahoinvoinnista, etenkin epätasaisessa kyydissä, päätimme hylätä bussivaihtoehdon ja ajella määränpäähän taksilla. 

Ensimmäisenä kävimme vilkaisemassa Grand Baien, joka sijaitsi vain 13 kilometrin päässä hotelliltamme. Paikkaa kehuttiin loistavista ostosmahdollisuuksista tehtaanmyymälöineen. Kiertelimme muutamat kaupat, mutta itse en niistä kovin innostunut, sillä paikasta näki, että se oli todella rakennettu turisteja varten. Etenkin mieheni innostui, kun löysimme myymälän joka myi Abercrombie & Fitchin vaatteita tehtaanmyymälän hinnoin. Joku turistilisä näihin hintoihin oli silti laitettu, sillä hinnat olivat kuitenkin vain noin 10 % - 20 % edullisemmat kuin Manhattanilta Fifth Avenuen lippulaivamyymälästä ostettuna. Joka tapauksessa mies sai pari uutta hupparia ja oli tyytyväinen ostoksiinsa. Parasta Grand Baiessa oli kuitenkin löytää paikallinen automarket; SuperU. Marketista kävimme täydentämässä mm. aurinkorasvavarastoja ja täällä hinnat olivat jo vähän lähempänä paikallista tasoa.

Grand Baiesta lähtiessämme taksikuski otti puheeksi asian, jota olimme koko päivän osanneet odottaa. Hän vinkkasi tehtaanmyymälöistä kaupungin ulkopuolella, niissä olisi kuulemma huomattavasti edullisemmat hinnat. Hän voisi viedä meidät sinne ilman lisäkuluja. Tiesimme toki, että taksikuskilla oli oma lehmä ojassa, sillä tehtaanmyymälät maksavat taksikuskeille proviikat niistä ostoista, joita heidän tuomat asiakkaansa ostavat. Toisaalta, meillä ei ollut mitään menetettävää, tottakai voisimme vilkaista muutaman tehtaanmyymälän.  Potaskaahan taksikuski odotetusti puhui, sillä hinnat tehtaanmyymäläissä olivat aivan samat kuin Grand Baien liikkeissä. Toki liikkeet olivat isompia ja valikoima sitä kautta laajempi. Muutama löytökin tuli tehtyä ja taksikuski sai proviikkansa, mutta eipä se ollut meiltä mitenkään pois. 


Muutamaa päivää myöhemmin olimme taas valmiita viettämään päivän kuumassa kaupungissa ja suuntasimme Port Louisiin. Saaren pääkaupungissa on vain n. 130 000 asukasta, saman verran kuin täällä Jyväskylässä, mutta silti meno kuumilla ja likaisilla kaduilla oli "muutamaa" astetta suurkaupunkimaisempi. Kävimme basaareissa ostamassa edullisesti mausteita ja minä, joka inhoan tinkimistä, vähän jopa innostuin siitä. Basaarit olivat odotetusti hieman ahdistavia kovan tuputtamisen vuoksi, mutta pitihän se tunnelma kokea. Niistä oli sitten mukava siirtyä ilmastoituihin kauppakeskuksiin. Pidin Port Louisista huomattavasti enemmän kuin Grand Baiesta. Täällä ei ollut niin paljon turisteja ja kaduilla sai seurata enemmän paikallista menoa.  Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka paljon yleisilme muuttui yhdessä korttelivälissä siististä ja vehreästä rähjäiseksi ja slummimaiseksi. 




Loman loppuolella vierailimme vielä paikallisessa eläinpuistossa, Casela Parkissa. Päivä oli tuskastuttavan kuuma, mutta olin innoissani, sillä olin odottanut koko reissun pääseväni näkemään jättiläiskilpikonnia. Niitä olikin omassa "aitauksessaan" kymmenisen kappaletta ja pikkuhiljaa ne heräilivät uniltaan. Puiston työntekijä tiesi kertoa, että mm. tämä kuvan vasemmanpuoleinen herrasmies oli iältään jo yli 60 vuotias, painoi 260 kg ja hengitti 5 kertaa minuutissa. Ei ihme, että vauhti oli kohtuullisen verkkaista. En tiedä, oliko tämä kaksikko pariskunta, mutta jokatapauksessa haluan uskoa niin.  Ainakin he lounastivat yhdessä kaalia ja banaaninkuoria. 




Safariajelulla taas törmäsimme mm. seeproihin ja emuihin. Jälkikäteen harmittelimme, että lähdimme safarille bussilla, kun tarjolla olisi ollut myös mönkijöitä, joilla olisi ollut paljon jännempää ajella katsomaan seeproja ja muita eläimiä. Ehkäpä mönkkäreitä kokeillaan sitten seuraavalla kerralla ja silloin käydään katsomassa ja kokemassa myös ne saaren muut paikat joihin emme näiltä "lomakiireiltä" ehtineet. Sillä loppujen lopuksi, vaikka hotellin ulkopuolella näki ja koki paljon enemmän, oli kuuman päivän päätteeksi parasta pulahtaa viilentävään meriveteen sekä vain olla ja nauttia olostaan. 






2 kommenttia:

  1. Näyttää lämpöiseltä ja ihanalta lomalta! Lomakuvissa on kyllä aina sitä jotain! :) Mukavaa ja lepppoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmintä ja ihanaa olikin. Kuvia katsellessa tekee mieli mennä varaamaan samantien uusi matka. :)

      Poista