sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Odottavan aika on pitkä

Nyt mennään oman mukavuusalueen ja blogin aihepiirien ulkopuolelle. Raskaushan on aika henkilökohtainen asia, mutta toisaalta viimeiset yhdeksän kuukautta se on myös ollut niin iso osa omaa arkeani, että mikseipä näistä viimeisten viikkojen tuntemuksista voisi tännekin muutaman lauseen raapustaa.

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Positiivisen raskaustestin jälkeen odotettiin maagisen 12. raskausviikon välietappia, sitten odotettiin söpöä raskausvatsaa, rakenneultraa ja vauvan liikkeiden tuntemista. Sitten olikin hetki saasteisempää aikaa, jolloin osasin oikeasti vain olla ja nauttia tilastani. Raskauden eri vaiheiden ajatukset on kirjattu omaan neuvolasta saatuun kirjaseen ja samoin sikiön eri viikkojen kaikki kehitysvaiheet on luettu moneen kertaan. Nyt odotuksen loppuhuipentuma on kuitenkin käsillä, sillä täällä alkaa olemaan 40 raskausviikkoa täynnä. En edes yritä väittää, etteivätkö tunnelmat olisi jo varsin odottavat. Suoranaista kärsimättömyyttäkin on ollut ilmassa jo parisen viikkoa. Ainakin omalla kohdallani juuri tämä vaihe on sitä suurinta ja haastavinta odottamista. Tuntuu ihmeelliseltä, että tuossa aivan lähellä, oman ihan alla möyrii valmis vauva. Miksei se voisi jo syntyä?

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, on viime aikoina jokainen jomotus ja vihlaisu tuntunut varsin positiiviselta asialta. Iltaisin käydään nukkumaan toiveikkain mielin (sillä jostain syystä päähäni on iskostunut, että synnytys käynnistyy yön pikkutunneilla) ja aamulla herätään pettymyksen tunteeseen, kun yöllä ei tullutkaan lähtöä synnärille. Välillä öitä ei nukuta ollenkaan, kun mikään asento ei tunnu hyvältä tai pääkoppa käy niin kovilla kierroksilla. Muutaman tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen on aika paiskata tyyny lattialle ja tunnustaa tappio; tänä yönä ei nukuta. Täällä sitä sitten yön hämärässä selataan nettiä, luetaan kirjaa tai pahimmassa tapauksessa tuijotetaan sarvi otsassa näitä tv:stä yöaikaan tulevia puhelinvisailuja. Kun sellaisen yön jälkeen naapurin rouva postilaatikolla katsoo asiakseen huomauttaa, etten ole vieläkään synnyttämässä ja että nyt kun vielä voi, olisi hyvä nukkua mahdollisimman paljon, meinaa tällä mammalla olla vaikeahkoa löytää se hymy ja small talk -henki.

Kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, kalvaa mieltä välillä huoli, mikä on normaalia ja mikä ei. Onko vauvalla kaikki hyvin? Onko nämä nyt niitä oikeita supistuksia? Niinhän se taitaa kuitenkin olla, että kun tositoimet alkavat, sen kyllä tietää. Muutenhan naiset synnyttelisivät minne sattuu. En voi antaa kuin täydet kymmenen pistettä miehelleni, joka on jaksanut hienosti kuunnella päivittäistä marinaa ja vinkumistani. Sinänsä hassua, että takana on yhdeksän kuukautta odotusta, mutta silti nämä viimeiset päivät tuntuvat aivan ylitsepääsemättömän pitkiltä. Välillä onneksi muistan itsekin, että vaikka nukkumatti ei välillä löydäkään tähän osoitteeseen ja omien kengännauhojen solmiminen käy lähes urheilusuoritukseesta, olen silti varsin onnekas. Raskaus on sujunut hyvin ja palkinnon pitäisi olla sylissäni aivan pian. Nyt odotellaan vain, että pieni tulokas hoksaisi suositellun poistumistien omasta yksiöstään tähän maailmaan. Vielä hän tuntuu olevan siinä uskossa, että se on takapuoli edellä kyljestä, mutta ehkä ensi yönä tilanne on jo toinen.
Kuvan on napannut siskoni ja raskausviikkoja tuossa vaiheessa oli kasassa 31. 

28 kommenttia:

  1. Oi että, tästä tuli kylmät väreet ja tippa linssiin!! Sun kirjoitus herätti muistot ja tunteet pintaan! Kuulostaa NIIN tutulta. Tuo vika loppusuora ennen itse H-Hetkeä tuntui tosiaan niin hirvittävän pitkältä ja tuskaiselta ja muistan oikeesti kuinka välillä vaan katsoin kelloa ja toivoin sen kulkevan edes vähän nopeammin. Ja just toi että ne "naapurin tädin" tai kenen tahansa "nuku vielä kun voit"-neuvot - niillä olis tehny mieli pyyhkiä sen henkilön naama :D!! Ja kuinka huvittavaa se onkin että sitten se H-hetki tulla tupsahti kuitenkin yllättäen - just sillä hetkellä kun sitä vähiten odotti!
    Toivotan sulle voimia viimeiseen odotukseen ja tottakai siihen h-hetkeen - siinä nuo viimeiset tuskalliset ja pitkäveteiset odottamisen hetket unohtuu kertaheitolla :) HALAUS :) ps. Tuo kuva!!!!! SE ON UPEA!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoista. Sullakin on vielä varmaan aika tuoreessa muistissa omat "piinaviikot". Me ajateltiin lähteä tänään vielä leffaan, jos saisi ajatuksia muualle. Otettiin kyllä varmuuden vuoksi reunapaikat, jos pitää lähteä kesken pois. ;)

      Poista
  2. Oiii, ihanaa ja jännittävää!! Mä oon nyt puolivälissä jo ihan malttamaton, mitähän se sitten loppuviikoilla on :). Isot tsempit loppurutistukseen ja tietenkin myös niihin ekoihin viikkoihin vauvan kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Melina. Ekat viikot vauvan kanssa pääsivät kyllä yllättämään. :)

      Poista
  3. Kun on noin lähellä maalia, pienikin viivästys tuntuu kohtuuttoman pitkältä... Onneksi kukaan vauva ei tietääkseni ole yksiöönsä loputtomiin jäänyt. :)

    Hurjasti tsemppiä koitokseen teille molemmille; lopussa kiitos seisoo! Täällä jännitetään teidän puolestanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä se neiti sieltä tuli, eikä edes myöhästynyt pahasti. ;)

      Poista
  4. Täällä odotellaan myös kuumeisesti vauvan saapumista, tosin vielä muutaman kuukauden ajan vauvan olisi hyvä viihtyä masussa.. Tsemppiä viime metreille, pian Se pikkuinen on jo sun sylissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tsempit sinne viimeisille raskauskuukausille. :)

      Poista
  5. Olipa kiva lukea noita ajatuksia. Hurjan paljon tsemppiä ja voimia tulevaan!

    Toki me kaikki olemme erilaisia, mutta itsellä esikoisen kohdalla tajusi ekasta supistuksesta, että tällaisia ne siis taitaakin olla, kun aiemmin joutui arvelemaan, että mistä ne supistukset sitten tunnistaa. Silloin oltiin 10päivää yli la:n ja oli jopa helpotus, ettei tarvinnut käynnistää, kun sitä pelkäsin ehkä eniten.

    Ehkä teillä se hetki koittaa sitten ensi yönä..tai seuraavana..mutta ainakaan montaa yötä ei tarvitse enää odotella, niin saat vihdoin aloittaa tutustumisen tuohon pieneen olentoon, jolle sinä olet kaikki kaikessa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi. Kyllä ne oikeat supistukset sitten tosiaan tunnisti. ;)

      Poista
  6. Voi ei, pian se tapahtuu!!! Oota nyt vielä pari päivää niin ehtivät vauvan serkut palata ja pääsevät tulokasta ihmettelemään.

    -Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan eivät serkut ehtineet kotisuomeen ennen syntymään.

      Poista
  7. Kaunis kuva! Vieläköhän odotus jatkuu...? Täällä vielä useampi kuukausi edessä.

    VastaaPoista
  8. Miten kaunis kuva! <3 Voih, niin elävinä mielessä nuo viimeiset päivät ennen synnytystä. Nuorimmainen meni vielä kaksi viikkoa(tuntui kahdelta vuodelta) yliajalle, siinä meinasi huumori loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon. Itsellä teki tiukkaa jo ne kaksikin yli mennyttä päivää. :)

      Poista
  9. Ihana Jenna ja niin kaunis! Täällä alkaa joku toinenkin pyöristyä, mutta eri syystä. T: MassaEssi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, minä jo ehdin innostua, mutta siellä onkin kisojen jälkeinen massakausi menossa. :) Tule käymään ja katsomaan typyä.

      Poista
  10. Upea kuva! Kirjoittamasi tunteet tuntuvat käsinkosketeltavan tutulta, sillä täällä laskettu aika on tämän viikon sunnuntaina. Nyt, näiden viimeisen parinviikon aikana odottaminen vasta konkretisoituukin!! Tsemppiä teille ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, Tsemppiä sinne viimeisiin odotuspäiviin. Totta, ne viimeiset päivät vasta ovat sitä todellista odotusta. ;)

      Poista
  11. ei voinut muuta kuin nauraa tälle postaukselle, niin ihanasti olit kirjottanu! oon ite samassa tilassa, rv. 39 menossa ja kaikki kuulostaa niin tutulta. Jotain niin lähellä, että tuntuu niin kummalta miksei se vois jo syntyä. Teille oli jo pieni murunen syntynytkin, onnea hirmuisesti! <3 p.s. löysin blogisi ja heti oli pakko kommentoida ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en ole varmaan ainoa, joka ajatteli noin viimeisillä raskausviikoilla. Hassua, miten nyt tuo koko odotusaika tuntuu jotenkin kaukaiselta. Tsemppiä sinulle viimeisille odotuspäiville. Kyllä se odotus pian palkitaan. :)

      Poista