lauantai 30. elokuuta 2014

Sivupöytävaihtoehtoja

Alkuviikosta kirjoittelin tarpeesta uudistaa ruokailutilaa ja lopputulemana oli tarve saada jonkinlainen sivupöytä ruokapöydän taakse pieniä asetelmia varten. Jo tuolloin ajatuksissa oli kevyt hyllyratkaisu, koska esimerkiksi senkki voisi tehdä tilasta liian ahtaan tuntuisen. Vielä kun Sanna kommenttiboxin puolella ehdotti samaa ratkaisua, ajattelin, että seinäänhän kiinnitetään vanhan kunnon Ikean Lack -hylly. 

Se miksi alunperin vierastin ajatusta seinään kiinnitettävästä ratkaisusta, johtui siitä, että kalustetta olisi jatkossa vaikea siirtää ja se taas veisi option kääntää pöytää 90 astetta vanhalle paikalleen. Toisaalta, pöytä on ollut tässä asennossa jo lähes puolitoista vuotta eikä sitä ole tehnyt mieli kääntää. Tästä kaikki ruokailijat näkevät hyvin ikkunasta ulos eikä kenenkään tarvitse istua selkä ikkunaan päin. Ehkä siis uskallamme luottaa tähän järjestykseen ja ruuvata kiviseinään parit proput. Ainahan sitä saa kaupasta pakkelia ja maalia, jos mieli muuttuu.

Tuohon taulun alle uusi kaluste olisi tarkoitus laittaa. Pelivaraa on, sillä taulu liikkuu sekä leveys-, että korkeussuunnassa näppärästi taulunripustuskiskon ansiosta. Huonekasville etsitään uusi paikka. Olen mallannut tuolien ja seinän väliin jäävää tilaa; kaluste voi hyvinkin olla 30 cm syvä, ilman että se vaikuttaa tuolien käytettävyyteen. 



No mutta, vaikka Lack-hylly olikin ensimmäisenä mielessä ja syvyyden puolestakin se olisi oikein passeli vaihtoehto, halusin vielä kartoittaa vaihtoehtoja. Toki selasin läpi tämän alueen huonekaluliikkeiden valikoimaa, mutta jotenkin ne monipuolisimmat vaihtoehdot löytyivät suurelta ja mahtavalta ruotsalaiselta. Tässä sitä nyt sitten taas ollaan, kollaasin äärellä. Vaihtoehtoja kolme. Tällä hetkellä oma suosikkini on tuo ylin vaihtoehto, Bestå Burs seinäkaappi. Syvyys olisi passeli ja pieni säilytystila umpinaisen oven takana kelpaisi vallan mainiosti. Eniten tökkii hinta, verrattuna siis kahteen muuhun vaihtoehtoon ja pelko siitä, että kaluste on liian pitkä tuohon tilaan. Vertailuna siis kerrottakoon, että seinällä olevan taulun pituus on 160 cm ja kaluste 180 cm. Onkohan se vähän liikaa? Toisaalta taulua voisi ottaa hitusen ikkunaan päin ja kaluste tulisi nätisti 10 cm molemmista reunoista taulun yli. 





Keskimmäisessä vaihtoehdossa tulisi mukana kivasti säilytystilaa, mutta toisaalta kaappi voi olla vähän turhan korkea ja lisäksi 20 cm syvyys tuntuu kovin olemattomalta. Lack-hylly puolestaan  on edelleen varteenotettavana vaihtoehtona. Syvyys passeli siinäkin ja sen lisäksi löytyy vielä pituusvaihtoehtojakin. Ratkaisun saisi myös toteutettua varsin pienellä rahanmenolla, mutta miinuspuolella painaa säilytystilan puute ja pelko siitä, että ratkaisua on liian "simppeli". Saas nähdä miten tässä vielä käy...

maanantai 25. elokuuta 2014

Sivupöytä ruokailutilaan?

En tiedä teistä, mutta minä olen jo aivan syksyssä. Välillä pitää aivan muistuttaa itseään, että vielä on elokuu eivätkä puiden lehdet ole vielä edes kellastuneet. Ainakaan paljoa. Koska päivät ovat olleet sateisia ja aika koleitakin, tekee mieli olla vain kotona, kaivella kaapista kaikki viltit ja sytyttää pari kynttilää. Ja totta puhuen ryhdyin jo tuumasta toimeen ja tulin korkanneeksi kynttiläkauden viime viikolla. Samalla tietysti, kun aikaa tulee vietettyä mitä suurimmissa määrin kotona sisätiloissa, on sisustusintokin nostanut päätään oikein kunnolla. Viime aikoina ajatukset ovat olleet ruokailutilassa eli tässä keittiön ja olohuoneen välisessä nurkkauksessa. 

Nykyinen Ikeasta aikoinaan hankittu ruokapöytä tuoleineen on palvellut tässä nykyisessä ja edellisessä kodissa yhteensä vajaat viisi vuotta. Kokonaisuus ei ole ihan sitä, mitä toivoisin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy todeta että tämä setti on palvellut tarkoitustaan hyvin ja hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan. Irrotettavat kangaspäälliset ovat pysyneet hyvinä pesuista huolimatta ja pöydän ääreen on helposti jatkopaloilla saatu lisäpaikkoja, kun ruokailijoita on ollut enemmän. Silti, uusi ruokailuryhmä polttelisi. Koska lähitulevaisuudessa ruokailuhetkiimme tulee liittymään pieni ihminen, jolta syöminen tuskin tulee sujumaan ensi alkuun kovin siististi, olen päättänyt siirtää uuden ruokailuryhmän hankkimista tuonnemmaksi.  

Jotain tuo nurkkaus kuitenkin kaipaa. Reilun kahden vuoden aikana siellä ei ole tapahtunut muuta kuin verhojen vaihto ja ruokailuryhmän 90 asteen käännös. Yllä olevat kuvat ovat lähes vuoden takaa, mutta tila näyttää tällä hetkellä aivan samalta. Tai itseasiassa vielä vähän pelkistetymmältä, sillä pallovalot ja ruokapöydän tuikut ovat vielä kesälomilla. Eilen illalla erään laadukkaan kotimaisen reality -sarjan pyöriessä taustalla selailin Pinterestistä sisustuskuvia ja haaveilin upeasta ruokailutilasta. Samalla hoksasin, mikä niin monessa kuvassa miellytti silmää; sivupöytä. Lipasto, avohylly tai vanha kaappi. Ei väliä millainen kaluste oli kyseessä, jos se sopi kyseiseen tilaan ja sen päällä oli nätti asetelma, sai kuva huomioni.


























Ja sitähän tämä oma syöntinurkkauskin vaatii; jotain täytettä lähes tyhjälle seinälle ison taulun alle. Sivupöytää. Lipasto runsaalla säilytystilalla olisi kiva, mutta ei mahdollinen, sillä tilaa on rajoitetusti joten taso ei voi olla kovin syvä. Eivätkö kukkavaasit, tuikut, pienet pöytälamput tai vaikka valokuvakehykset nyt välttämättä kovin paljoa syvyyttä vaadikkaan. Mielessä on jo yksi ratkaisu, mutta ensin aion kartoittaa kalustevalikoimaa ja mielipiteitä. Siispä, mitä sinä tuohon seinän viereen laittaisit, vai jättäisitkö kenties nykyiselleen?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Vauvan huoneessa tapahtunutta

Meidän työ- /vierashuone on muuttunut sitten viime näkemän. Hitaasti ja pienin askelin siitä on tullut uuden tulokkaan oma huone. Valmista ei vielä ole, mutta paljoa ei enää puutu. Toisaalta ei tässä olla jäniksen selässä, sillä oletettavasti uuden asukkaan saapumiseen menee vielä parisen kuukautta. Hyvä siis jättää joitain viimeistelyjä viimeisille viikoille, sillä uskon, että tässä odotuksen huumassa ne tulevat varmasti menemään omasta mielestä aivan liian hitaasti.  
Meillä olisi miehen kanssa jo kova hinku päästä tapaamaan tuo pikkutirriäinen, jonka möngertelyä ja hikottelua olemme pinkeän vatsan ulkopuolelta innoissamme seuranneet. Vielä on kuitenkin maltettava. Onneksi vauvan huoneeseen tilatut printit ovat vielä kiinnittämättä seinälle, kiva pussilakanasetti ja matto hankkimatta (otan muuten mielelläni vastaan vinkkejä suloisista yksilöistä) ja osa pienen pienistä potkupuvuista pesemättä ja silittämättä. Ihan heti ei siis tarvitse alkaa uudestaan silittämään ja viikkailemaan sideharsoja. 
Sen sijaan pinnasänky on onnistuneesti saanut valkoisen värin ylleen, hoitopöytä nikkaroitu ja värikkäämpää ilmettä saatu mm. uusien tyynyliinojen ja pallovalojen muodossa. Pinnasänky siirretään aluksi meidän makuuhuoneeseen, mutta vauvan syntymään saakka se saa olla vauvan huoneessa. Ja itseasiassa voi hyvinkin olla niin, että vauva tulee nukkumaan pari ensimmäistä kuukautta jossakin pienemmässä pedissä, tuo pinnis tuntuu nimittäin valtavan suurelta niin pienelle ihmiselle. Sängyssä odottavat unikavereina ystävältä saatu pupu sekä jo kunnioitettavaan ikään ehtinyt Leo-Leijona, joka on parisenkymmentä vuotta sitten saanut runsaasti halauksia mieheltäni. 

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Paluu arkeen, hetkeksi

Sinne meni neljä viikkoa niin että heilahti, täällä vietetään nimittäin viimeistä kesälomapäivää. Vaikka helteisten säiden puolesta lienee vielä tyhmää edes mainita sanaa syksy, tulee se väistämättä mieleen, kun omalta osaltaan on aika palata arkeen. Syksy on aina ollut minulle uuden alku ja jo lapsuudesta muistan, kuinka täpinöissäni palasin kesäloman jälkeen koulunpenkille uuden repun ja vaatekerran kera. Kynät oli viimeisen päälle teroitettu ja vilpittömästi odotin luokkakavereiden jälleennäkemisen lisäksi myös uuden oppimista. 

Muutaman viime vuoden ajan kesälomalta on palattu koulun sijasta työpaikalle. Samaa fiilistä on siinäkin tunteessa, vaikka loma ei olekaan kestänyt kuukausitolkulla. Vaikka ensimmäiset päivät ovatkin yleensä vähän kankeita, on vauhtiinpääsemisen jälkeen työmotivaatio korkeimmillaan ja mielessä paljon uusia ajatuksia. Työkavereiden kanssakin on kiva päästä kahvipöytään vaihtamaan kesän kuulumiset. 




Tämä syksy tulee kuitenkin olemaan hyvin erilainen, kuin aiemmat. Sen lisäksi, että uutta veskaa ja toimistolookkia ei ole hankittu, palaan töihin vain jäädäkseni muutaman viikon kuluttua uudelle lomalle. Ymmärrettävää varmaan on, että ajatukset ovat jo voimakkaasti syyskuussa alkavassa äitiyslomassa ja sen mukanaan tuomassa elämänmuutoksessa. Malttamattomana täällä jo odotan, että pääsisin tutustumaan uuteen tulokkaaseen, silloin tässä perheessä alkaa aivan uudenlainen arki. Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin vielä malttaa odottaa ja keskittyä tuleviin työviikkoihin. Työntouhussa aikakin menee varmasti nopeammin ja näillä keleillä plussaa on myös ilmastoitu toimisto. Laukku on jo pakattu, kello kaivettu esiin ja varvassandaalit vaihdettu vähän asiallisempiin kenkiin huomista varten. Enää pitää vain malttaa luopua väljistä hellemekoista ja etsiä alkukesän työvaatteet sormet ristissä toivoen, että tämä masu ja ylipäätänsä koko turvonnut habitus niihin vielä mahtuvat. 

Leppoisaa arkea ja tietenkin ihanaa lomaa teille keillä se vielä jatkuu.