keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Haikarauutisia

Instagram -tiliäni seuraavat tietävätkin jo, että odotus täällä on päättynyt. Tasan kaksi viikkoa sitten, kaksi päivää lasketun ajan jälkeen, meille syntyi kymmenen pisteen tyttövauva. Jäntevällä neidillä on temperamentiä ja äidiltä peritty kova ääni. Päivät (ja yöt) täällä ovat menneet uuteen arkeen totutellessa. Vaikka uuden perheenjäsenen tuloon oli aikaa valmistautua yhdeksän kuukautta, en silti osannut etukäteen aavistaa, kuinka paljon arki muuttuu vauvan myötä. Rehellisesti sanottuna täällä on eletty aikamoista tunnemyrkyä, mutta joka päivä  omaan tekemiseen tulee kuitenkin enemmän varmuutta ja pienen ihmisen tarpeita alkaa ymmärtää entistä paremmin. Tiukkoja tilanteita tulee toki päivittäin, mutta se kuulunee asiaan. 

Täällä eletään nyt aikamoisessa symbioosissa tytön kanssa, joten muut asiat ovat jääneet vahvasti taka-alalle. Kunhan arki tästä rutinoituu, palaan linjoille tuttujen juttujen kanssa. Ja saattaapa joukkoon eksyä myös ripaus vauva-arkea. Nyt on kuitenkin aika keskittyä täysillä tähän kauniiseen pikkuihmiseen ja uuteen elämänvaiheeseen.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Odottavan aika on pitkä

Nyt mennään oman mukavuusalueen ja blogin aihepiirien ulkopuolelle. Raskaushan on aika henkilökohtainen asia, mutta toisaalta viimeiset yhdeksän kuukautta se on myös ollut niin iso osa omaa arkeani, että mikseipä näistä viimeisten viikkojen tuntemuksista voisi tännekin muutaman lauseen raapustaa.

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Positiivisen raskaustestin jälkeen odotettiin maagisen 12. raskausviikon välietappia, sitten odotettiin söpöä raskausvatsaa, rakenneultraa ja vauvan liikkeiden tuntemista. Sitten olikin hetki saasteisempää aikaa, jolloin osasin oikeasti vain olla ja nauttia tilastani. Raskauden eri vaiheiden ajatukset on kirjattu omaan neuvolasta saatuun kirjaseen ja samoin sikiön eri viikkojen kaikki kehitysvaiheet on luettu moneen kertaan. Nyt odotuksen loppuhuipentuma on kuitenkin käsillä, sillä täällä alkaa olemaan 40 raskausviikkoa täynnä. En edes yritä väittää, etteivätkö tunnelmat olisi jo varsin odottavat. Suoranaista kärsimättömyyttäkin on ollut ilmassa jo parisen viikkoa. Ainakin omalla kohdallani juuri tämä vaihe on sitä suurinta ja haastavinta odottamista. Tuntuu ihmeelliseltä, että tuossa aivan lähellä, oman ihan alla möyrii valmis vauva. Miksei se voisi jo syntyä?

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, on viime aikoina jokainen jomotus ja vihlaisu tuntunut varsin positiiviselta asialta. Iltaisin käydään nukkumaan toiveikkain mielin (sillä jostain syystä päähäni on iskostunut, että synnytys käynnistyy yön pikkutunneilla) ja aamulla herätään pettymyksen tunteeseen, kun yöllä ei tullutkaan lähtöä synnärille. Välillä öitä ei nukuta ollenkaan, kun mikään asento ei tunnu hyvältä tai pääkoppa käy niin kovilla kierroksilla. Muutaman tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen on aika paiskata tyyny lattialle ja tunnustaa tappio; tänä yönä ei nukuta. Täällä sitä sitten yön hämärässä selataan nettiä, luetaan kirjaa tai pahimmassa tapauksessa tuijotetaan sarvi otsassa näitä tv:stä yöaikaan tulevia puhelinvisailuja. Kun sellaisen yön jälkeen naapurin rouva postilaatikolla katsoo asiakseen huomauttaa, etten ole vieläkään synnyttämässä ja että nyt kun vielä voi, olisi hyvä nukkua mahdollisimman paljon, meinaa tällä mammalla olla vaikeahkoa löytää se hymy ja small talk -henki.

Kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, kalvaa mieltä välillä huoli, mikä on normaalia ja mikä ei. Onko vauvalla kaikki hyvin? Onko nämä nyt niitä oikeita supistuksia? Niinhän se taitaa kuitenkin olla, että kun tositoimet alkavat, sen kyllä tietää. Muutenhan naiset synnyttelisivät minne sattuu. En voi antaa kuin täydet kymmenen pistettä miehelleni, joka on jaksanut hienosti kuunnella päivittäistä marinaa ja vinkumistani. Sinänsä hassua, että takana on yhdeksän kuukautta odotusta, mutta silti nämä viimeiset päivät tuntuvat aivan ylitsepääsemättömän pitkiltä. Välillä onneksi muistan itsekin, että vaikka nukkumatti ei välillä löydäkään tähän osoitteeseen ja omien kengännauhojen solmiminen käy lähes urheilusuoritukseesta, olen silti varsin onnekas. Raskaus on sujunut hyvin ja palkinnon pitäisi olla sylissäni aivan pian. Nyt odotellaan vain, että pieni tulokas hoksaisi suositellun poistumistien omasta yksiöstään tähän maailmaan. Vielä hän tuntuu olevan siinä uskossa, että se on takapuoli edellä kyljestä, mutta ehkä ensi yönä tilanne on jo toinen.
Kuvan on napannut siskoni ja raskausviikkoja tuossa vaiheessa oli kasassa 31. 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Haaste: Punaisen pyöreän maton paikka

Olen vähän kehno toteuttamaan blogihaasteita. Viime viikolla sain kuitenkin VillaILONAN Liinalta kivan haasteen, joka piti ehdottomasti laittaa toteutukseen. Haastehan on lähtöisin Luumutar -blogista ja kuuluu seuraavasti:

Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka
Kuvaa kodistasi se paikka, johon sinä laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi.

Mainitsethan  haasteen alkuperän ja linkität sen Luumutar-blogiin/tähän alkuperäiseen haastetekstiin. 

Ensin täytyy sanoa, että kun kotina on 81 m2:n rivitalotalokoti, joka on vieläpä kahdessa tasossa, ei kuvitteelliselle matolle oikeastaan edes ollut kovin montaa vaihtoehtoa tarjolla. Tokikin mietin vaihtoehdoksi yläkerran "aulaa", josta olisi ollut näkymät portaikkoon, meidän makuuhuoneeseen sekä vauvanhuoneeseen. Päätin kuitenkin valita näkymät alakerrasta. Kun punaisen maton sijoittaa aikalailla keskelle alakertaa, näkee käytännössä kaikki huikeat 40 m2. Ainoa väliovi koko kerroksessa wc:n ovi ja väliseinätkin ovat aika minimissään. Alla siis sellainen arviolta 270 -view  viiden kuvan muodossa.  
 
Keittiö jää pääosin väliseinän taakse, mutta sen "laajennusosa" näkyy koko huusholliin. Olen vieläkin oikein tyytyväinen, että puskimme keittiötä olohuoneen puolelle ja sain tuon kaipaamani niemekkeen. Itse sen äärellä tulee istuskeltua yllättävän harvoin, mutta vieraat valitsevat usein paikan "baarista", etenkin jos itse tulee vielä häärättyä keittiössä tarjottavien kanssa.


Niemekkeen jälkeen on tämä vähän tutumpi nurkkaus, jota täällä mahtipontisesti ruokailutilaksikin nimitän. Tähän nurkkaukseen olen tällä hetkellä kaikista tyytyväisin, tuon uuden kaapiston myötä. 


Ruokapöydän vierestä löytyy olohuone. Tila ei ole järin suuri, mutta kyllä sinne yksi nurkkasohva on saatu mahdutettua. Tämä nurkkaus on kovassa käytössä; siinä mm. luetaan kirjoja, katsotaan telkkaria, surffaillaan netissä ja nukutaan päikkäreitä. 

Tässä vähän harvemmin nähty kuvakulma, eli jatkoa olohuoneelle. Tästä kohdasta pidän aika paljon, sillä olen edelleen valtavan ylpeä siitä työstä minkä miehen kanssa teimme noiden portaiden eteen. Tähän kotiin muuttaessa ne olivat nimittäin hieman eri näköiset. Portaiden muodonmuutoksestahan olen itseasiassa kirjoittanut aikalailla pari vuotta sitten täällä

Viimeinen kuva on vähän rajutumpi otos eteisestä. Syy, miksi aiemmin puhuin 270 näkymästä, johtuu siitä, että eteisen halusin jättää lähes kokonaan näiden kuvien ulkopuolelle. Jaa miksi? No ihan rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että eteinen toimii tällä hetkellä vaunuparkkina sekä turvakaukalon ja telakan säilytyspaikkana. Näkymä on vähän, noh... sekava ja ahdas, eikä sitä voi hyvällä tahdollakaan luokitella kodin parhaisiin paloihin. Onneksi tähän sai itse valita haluamansa kuvakulmat. ;)

Kiitos Liinalle tästä haasteesta. Seuraavaksi toivoisin pääseväni näkemään punaisen maton kuvakulmia seuraavissa blogeissa:

torstai 2. lokakuuta 2014

DIY Mobile

Eräs ajatuksen tasolla kuukausitolkulla hautunut projekti pääsi viimein käytännön toteutukseen, kun vihdoin sain kaikki tarvitsemani tarvikkeet kasaan. Instagramissa jo pari päivää sitten vihjasin meneillään olevasta ja nyt alkaa olla valmista. Kyseessä siis omin pienin turvonnein sormin väsätty mobile vauvanhuoneeseen. 

Vaikeimmaksi asiaksi tässäkin muodostui jälleen oikeansävyisten huopakankaiden löytäminen. Ihan piti taas rapakon takaa tilata tuo korallinpunainen huopa, mutta nyt se on juuri oikean sävyistä ja natsaa tosi hyvin pallovalojen sävyn kanssa.  Harmaansävyissäkin oli paikallisilla jälleenmyyjillä valitettavan suppea tarjonta ja lisäksi nuo valkoiset osat ovat itse asiassa kovikekangasta, jota Eurokankaan ystävällinen myyjä tarjosi korvikkeeksi, kun puhtaanvalkoista huopakangasta ei ollut tarjolla. Kovikekangas toimi tässä kuitenkin hyvin ja harmaansävyssä olin valmis kompromissiin, joten niin vaan materiaalivaikeuksista huolimatta tuli valmista. Itse pidän tuosta kovasti ja se sopii hyvin huoneen värimaailmaan. 

Mies sanoi, että tokihan sen mobilen pitää pyöriä ja soida, jotta se on vauvasta mielenkiintoinen. Onnekseni löysin nopeasti ja varsin edullisesti Torista käytetyn mobilen näillä ominaisuuksilla, joten nyt on kyseinen härveli kaikilla herkuilla ja ihan custom madena. Siellä ne nyt killuu pinniksen yläpuolella; norsut, kirahvit, tähdet sekä sydämet. Tuleva äiti ja DIY-amatööri on tyytyväinen, toivottavasti tämä ilahduttaa myös uutta tulokasta.