perjantai 28. marraskuuta 2014

Hetki omaa aikaa

Viime kesänä lapsuuden ystäväni mainitsi, että  pienen lapsen vanhempana sitä osaa olla onnellinen ihan hölmöistä asioista, kuten siitä, että saa syödä ruokansa lämpimänä ja käydä rauhassa suihkussa. Vielä tuolloin kuuntelin kommenttia hölmistyneenä, kun taas nyt, muutamaa kuukauta myöhemmin, allekirjoitan sen täysin. 

Meidän pieni, kuusiviikkoinen sähikäinen nukkuu juuri nyt päiväunia ja minä otan hetkestä ilon irti. Söin rauhassa, keitin jälkkäriksi kaakaot ja nautin muutama päivä sitten ostetusta sisustuslehdestä. Taustalla soi Spotifyn joululista, ikkunalla loistavat paperitähdet ja pitkästä aikaa sytytin oikein kynttilöitä. Olo on varsin raukea. Pitkästä aikaa uskaltauduin avaamaan tänne blogiinkin tyhjän sivun ja kirjoittamaan vähän kuulumisia. Onhan edellisestä päivityksestä vierähtänyt jo liian pitkä aika. 

Joulubiisilista korkattiin itse asiassa jo viikko sitten, kun lauleskelin vauvalle omia lapsuusajan suosikkikappaleita. Neiti tuijotti minua huuli pyöreänä, kun kailotin Sinivuorten yötä ja heijasin pikkuista tanssiaskelein. Neiti jaksoi muutaman kappaleen, sitten meni hermo äidin hoilaukseen. Tänään koitetaan taas uudestaan, kun pikkuinen herää. 

Musiikin lisäksi täällä on tosiaan laitettu joulua valaistuksen verran, mutta muuten ollaan vielä alkutekijöissä. Epätavallista minulle, jonka mielestä joulu on vuoden paras juhla ja sen odottaminen aivan ihanaa aikaa. Ensi viikolla, marraskuun vaihtuessa joulukuuhun, kaivelen joulupalloja kaapin kätköistä esille. Tämä lieneekin sitten viimeinen joulu muutamaan vuoteen, kun joulukoristeet saavat olla rauhassa omilla paikoillaan. Tänä vuonna neiti innostuu korkeintaan tuijottamaan kimaltelevia joulupalloja, jos ne näköpiiriin sattuvat. 

Nyt palaan lehden pariin ja fiilistelen jouluisia kuvia. Välillä käyn ihailemassa pientä tuhisevaa kääröä ja tarkastamassa, että hänellä on kaikki hyvin. Ehkä ehdin jopa itse ottaa pienet nokoset.